Viikonloppuvisiitti osavaltiomme pääkaupunkiin 8.-9.3.

Naistenpäivän kunniaksi -ja Steiermarkiin luvatun kauniin kevätsään johdosta- päätimme lähteä tutustumaan osavaltiomme pääkaupunkiin Graziin.  Kaupunki sijaitsee Itävallan kaakkoisosassa lähellä Slovenian rajaa, noin 200 kilometriä Wienistä lounaaseen.

Graz on Itävallan toiseksi suurin kaupunki Wienin jälkeen, ja siellä on noin
267 000 asukasta.

Sen sijaan, että olisimme pyyhkäisseet autolla nopeasti tunneleiden syövereissä ja Autobaanaa pitkin, ajelimme kauniita mutkateitä Leobenin ja Bruck an der Murin kautta tuon vajaan 150 kilometrin matkan.

Hotellimme Mariahilf sijaitsee aivan keskustan tuntumassa kävelymatkan päässä tärkeimmistä nähtävyyksistä. Hotellin vieressä on mielestämme (ja varmaan monen muunkin mielestä) erittäinkin omituisen mallinen Taidetalo, joka on yksi Grazin nähtävyyksistä. Illan hämärryttyä kyseinen rakennus alkoi "elämään" satojen talon sisällä tuikkivien loistevalojan muodostaessa tahdikkaasti erilaisia kuvioita.

Leevi on jo konkari hotelliin kotiutumisessa. Ensitöikseen se testaa aina sängyn.

Aurinkoinen sää houkutti heti kaupungille kävelemään. Leevikin pääsi tutustumaan taas uuden kaupungin koirakavereiden "päivityksiin". Lounas nautittiin hotellimme vastaanottovirkailijan suosituksesta Der Steirer -ravintolassa. Tomi otti alkuruoaksi jauhelihastruudelikeiton, kun taas Heidin alkusoppa sisälsi lihalientä ja räiskäleen suikaleita:

Pääruokaa, gulassia sekä polentaa emme ehtineet kuvaamaan, mutta maku, se oli mitä parhain.

Vatsat täynnä vetäydyimme hetkeksi hotelliin, jotta jaksaisimme jatkaa kaupunkiin tutustumista hieman illemmalla.

Grazin rakennukset ovat osin samankaltaisia kuin Wienissä kauniine yksityiskohtineen.

Kaupungin keskuspiste on Hauptplatz eli keskusaukio. Aukiolla on lukuisia pikaruokakojuja ja v. 1878 pystytetty Arkkiherttua Johannin patsas. Hauptplatzilla sijaitsee myös 1893 valmistunut Grazin raatihuone.

Paikallinen "aurinkokuningas", hiukan erilainen kuin Raisiossa...

Grazin historiallinen vanhakaupunki on myöskin Unescon maailmanperintökohteiden listalla:

Niin kuin monessa muussakin siltoja sisältävässä kaupungissa, myös Grazissa on rakastavaisten lukoilla täytetty silta. Mitä ilmeisimmin joenpohja on täynnä avaimia, kun lukot on yhdessä suljettu ja avain heitetty virtaan ikuisen liiton merkiksi. Molemmin puolin siltaa olevaa kaidetta koristaa tuhannet riemunkirjavat lukot.

 

Päivä päätettiin steiermarkilaista perinneruokaa tarjoavassa ravintolassa, Zur Steirerstubn´issa.
Perinteiseen, rustiikkiseen maalaistyyliin sisustettu "tupa" tarjosi erinomaisen runsaat ja ruokaisat salaatit, ja iltakävelyn jälkeen oli mukava kellahtaa yöpuulle vatsan viereen.

Sunnuntaina päätimme valloittaa Grazin varmaankin tunnetuimman maanmerkin, eli Schlossbergin  kukkulan.

Schlossberg eli linnavuori, on 123 metrin korkeuteen kohoava vehreä kukkula keskellä Grazin vanhaa kaupunkia. Kaupunki on saanut nimensä linnavuoresta: alkuperäinen slaavilainen sana gradec tarkoittaa pientä linnaa. Schönbrunnin rauhansopimuksen jälkeen v. 1809 Napoleon I valloitti Schlossbergin, mutta ennen sitä kaupunkilaiset ostivat kellotornin omakseen, ja ranskalaiset säästivät sen tihutöiltään. Schlossbergin huipulle pääsee monella eri tapaa. Sinne vie useita metsäpolkuja, maanalainen hissi sekä köysirata (valmistunut v. 1894). Huipulle pääsee kävellen myös Schlossbergplatzilta lähteviä, v. 1914-1918 rakennettuja portaita pitkin. Schlossbergiltä näkee koko kaupungin sekä ympäröivää kumpuista maisemaa.

Me päätimme kävellä mennen tullen kaikki 260 porrasta ja kyllä kannatti!

Auringon lämmittäminä olivat myös sisiliskot heränneet

Love is in the air?

Kiipeäminen maksoi vaivan: ylhäältä avautuivat huikeat näköalat yli Grazin kaupungin

 

Tämä musikantti oli vain yksi monista kukkulalla vierailijoita viihdyttäneistä. Kuulimme mm. trumpettia ja viulua haitarimusiikin ohella.

 

Kahvit nautimme kukkulalla olevassa näköalaravintolassa, jonka yhteydessä oli erikoinen pulveritorni

Kukkulalla oli toinen toisiaan kauniimpia istutuksia, ja kevät näkyi olevan jo pitkällä

Kukkulan tärkein nähtävyys on Grazin symboliksi muodostunut kellotorni, jonka erikoisuutena on minuuttiviisaria pidempi tuntiviisari.

 

Kotimatkallakin oli vielä + 16 astetta. Laskettelijat Präbichlin laskettelukeskuksessa nauttivat sekä auringosta että lumisista rinteistä .

 

 

Graziin oli helppo tulla - ja helppo ihastua. Lyhyen visiittimme aikana teimme myös päätöksen - tänne palaamme vielä monta kertaa!

 

 

Sirkushuveja steiermarkilaisittain

St. Gallenin kylän liepeille, nurmiaukealle nousi helmikuun viimeisellä viikolla komea sirkusteltta. Kyltit sirkushuvien tulosta olivat ilmestyneet kylän teiden varsille jo aiemmin.

Sirkuslaiset elävät omavaraistaloudessa. Ainakin mitä tulee kananmuniin:

Saluti on Steiermarkin osavaltion "oma" kiertävä sirkus. Me valitsimme lauantai-iltapäivän (esitykset pidettiin aina klo 15.30 alkaen)  näytöksen.

Saimme paikkamme riviltä 5, josta oli hyvä näkymät esiintymislavalle. Perinteistä, sahanpurujen tuoksuista maneesia ja sitä kiertävää katsomoa ei ollut, vaan taiteilijat esiintyivät korotetulla esiintymislavalla, ja me katsojat saimme istua mukavasti selkänojallisissa tuoleissa. Yleisöä olisi vain toivonut olevan enemmän.

Meitä viihdyttivät niin notkeat akrobaatit..

 

 Kuin voimamiehetkin...

 

Sekä koomikko ja koirat..

 

 

 

Sirkushuvien lisäksi myös "leipää" oli tarjolla, sillä väliajalla myynnissä oli sekä popkornia että hattaraa -ja myös ilmapalloja kotiin vietäväksi.

 

Loppukiitoksissa lavalla näkyi koko sirkusjoukko:

 

 

Vähäisestä katsojamäärästä huolimatta esitys oli lämminhenkinen ja ammattitaidolla toteutettu.
Tapasimme yhden akrobaateista illalla Heurigenstubessa, ja saimme välitettyä kiitokset hyvästä esityksestä esiintyjälle suoraan. Hän sai myöskin maistettavakseen Tomin tekemää salmiakkisnapsia, joka näytti maistuvan. Totesi simauksiensa lomassa, että "tämä taitaa tehdä hyvää vatsallekin"...
Tarina ei kerro, oliko akrobatia-numero sunnuntaina peruttu, kiitos salmiakkivodkan...

Hei hulinaa eli karnevaalit St. Gallenissa

Karnevaalit, eli saksaksi Fasching, on useamman päivän kestävä värikäs ja äänekäs tapahtuma ennen paastoaikaan laskeutumista. Katolisissa maissa Pääsiäinen on kirkollisista pyhistä suurin, ja paasto edeltää pääsiäistä.

Jokaisen osavaltion ja kylän karnevaalitapahtumat ovat omaleimaisia ja  mukana on kyseisille osavaltiolle ominaisia elementtejä, kuten Steiermarkissa esimerkiksi maatalous.

Sirkus oli tullut kaupunkiimme jo torstaina ja viihdytti kyläläisiä sunnuntaihin saakka. Sirkuksesta ja sen ohjelmasta kertoo toinen tarina ja toiset kuvat.

Karnevaalit kestävät tavallisesti neljä- viisi päivää, päättyen ns Tuhkakeskiviikkoon.
St. Gallenin juhlinta sai startin perjantaina 28.2. Tällöin kotitalossamme avattiin Non Stop-baari (auki 24/7 tiistaihin saakka), ja Heurigenstubessa vietettiin Apres Ski- Juhlia.

Lauantaina 1.3. ovikellomme soi, ja oven takana oli ryhmä aikuisia, jotka laulaen kauppasivat St. Gallenin naiskuoron tekemää karnevaalilehteä 4 euron hintaan

Lehdessä oli paikallisella murteella kirjoitettuja juttuja, vitsejä ja lauluja, vähän kuin teekkarien tekemä Vappuneek.., siis Vappuafrikkalaissyntyperäinenhenkilö. Muutaman vitsin ymmärsin minäkin:

Muusikko selittää ylpeänä kaverilleen saaneensa valmiiksi ensimmäisen äänilevynsä. Kaveri kannustavasti toteaa: "Mahtavaa, oletko jo myynyt jotain?"  Johon muusikko: " Tietenkin: autoni, taloni, sijoitukseni...."

Pyhä Pietari ilmestyy vanhalle muusikolle. "Minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät ovat ne, että sinut on kutsuttu taivaalliseen orkesteriin. Huonot ovat ne, että ensimmäiset harjoitukset ovat jo huomenaamulla klo 09".

Mitä on tuuli, kysyy opettaja. Ilmaa, jolla on kiire, vastaa Klaus

12-vuotias tuli luokseni äsken, ja pyysi: "saisinko tupakkaa, kiitos" Olen shokissa, hän sanoi: kiitos!

Lauantai-iltana oli Heurigenstuben teemana Venäjä. Tomi vei 20 erilaisen vodkan jatkoksi suomalaisista Fazerin Merkkareista sekoittelemaansa salmiakkivodkaa kaksi pulloa.
Iltaa varten Helmut oli muuttanut hiukan sisustusta, ja rakennuttanut pystypöydän komeine jakkaroineen. Tarjoilija Bettina Teufel ylpeänä esittää:

Kerstin (Tomin ja minun luottoparturini) oli maskeerannut itsensä liki tuntemattomaksi -noidaksi. Hän leikkasi aamupäivän Heurigenstuben aulassa hiuksia ja auttoi tarvittaessa muuntautumaan karnevaaliasuun.

 

Sissy ja Kerstin

 

Tämä ei ihan tainnut olla taksikyytiä, mutta sopi karnevaaliteemaan ja tunnelmaan:

Kaikki, jotka tulivat ravintolaan karvalakki päässä, saivat ilmaisen snapsin. Jotkut olivat noudattaneet teemaa kirjaimellisesti ja nähneet reilusti vaivaa asunsa eteen.

Helmut toimi illan DJ.nä. Alkuillan soivat venäläiset kappaleet, loppuillasta kuultiin mm ABBA.a ja Boney M:ää.

 

Sunnuntaina jatkettiin karnevaaleja hauskan kulkueen muodossa. Koko kylän läpi käveli tai ajoi erilaisiin asuihin pukeutuneita lapsia ja aikuisia. Musiikki raikui (torvisoittokunta kulki letkan kärjessä), jollain oli papatteja joita he heittelivät lavalta. Gösserin -olutkärrystä jaettiin tien varsilla seisoville ilmaista olutta, jne. Kuvat kertokoon puolestaan:

Päätepisteenä oli -mikäs muu kuin Heurigenstube, jossa lapsilla oli juhlasalissa oma juhlansa, ja aikuisilla toisella puolella jatkuivat hieman kosteammat juhlat.

 

Uusi viikko alkoi Ruusumaanantailla -Rosenmontag. Helmut oli tehnyt mahtavan viiden lajin päivällistarjouksen, ja kaikille ravintolaan tuleville naisille ojennettiin ruusut. Illan teemaväritys oli musta-valkoinen, jota myös me noudatimme.

 

Ruokalista:

Alkuruoka piti sisällään kärntenilaista ilmakuivattua kinkkua ja Heurigenstuben omaa juustoa sekä leipää:

 

Keittona oli kirkas lihaliemi räiskälesuikaleilla (wieniläinen perinnekeitto):

 

 

 Väliin tarjottiin mansikkasorbet:

 

Pääruokana tarjottiin Heurigenkotletti rosmariiniperunoilla ja riisillä sekä pippurikastikkeella:

 

Ja vielä piti mahduttaa herkulliset, itsetehdyt jälkiruokaleivonnaiset:

Illan kruunasi pianon takana pianisti Romanin ja kolmen kaunisäänisen naisen konserttiesitys, joista yksi naisista oli Helmutin serkku.

 

Faschingsdienstag - eli karnevaalitiistai, päätti Heurigenstuben -ja koko kylän karnevaalimaratonin. Päivä oli omistettu hiukan iäkkäämmille kyläläisille (Pensionistenfasching), ja Alpen Fritz soitti tanssimusiikkia päivällä ja palan painikkeeksi oli tarjolla bratwursteja lisukkeineen. Fritzin soitto jatkui myös illalla oluttuvan puolella

 

Me emme -ehkä eläkeläisteemasta johtuen- nauttineet bratwursteja, vaan kävelimme n. 1,5 kilometrin päähän, Weißenbachin kylään pizzalle. Sielläkin näkyi karnevaaliteema, kun tuunattu kulkuneuvo odotti kuskiaan.

 

 

Tuhkakeskiviikkona Heurigenstube oli kiinni, samoin talossamme toiminut Non Stop-baarikin sulki vihdoin ovensa ja sammutti musiikin. Ensi vuonna mekin osallistumme pukukavalkadiin, mikä tänä vuonna jäi tekemättä. Tosin totesimme, että olemme täällä jo valmiiksi kummajaisina, joten se riittänee tämän karnevaalin teemaksi meidän osalta.