Kesäkuussa kotiuduttiin Wengiin

Kesäkuu juhannukseen saakka oli monessakin mielessä työntäyteinen. Päivät kuluivat arkisessa aherruksessa ja iltaisin "rakennettiin" pesää valmiiksi. Kaikki viimeisetkin pahvilaatikot saatiin purettua vaatteita myöden. Myös astiat ja muut tavarat löysivät omat paikkansa. 

Tänne varta vasten hankituille ruohonleikkurille sekä pienelle trimmerille tulikin jo käyttöä, sillä vasta istutettu nurmi kasvoi vauhdilla kauniiden päivien myötä.

Löysimme mitä mukavampia ulkoilureittejä. Mm. Ennsradweg (Ennsin pyörätie), joka kulkee ohitsemme ja jota pitkin pääsee luonnikkaasti kävelemään tai pyöräilemään Admontiin. Matkaa kertyy kokolailla tasan 5 kilometriä suuntaansa ja me olemmekin reitin testanneet sekä pyörillä että jalan. Alla pieni maistiainen pyörätien varren maisemista.

Vuolaan Enns- joen ylittävä silta:

Kukkaniitty ja takana Gesäusen vuoret:

 

Moottoripyörällä ehdimme ajelemaan ensimmäisen kerran yhdessä 5.6. jolloin otimme "vanhan rouvan" tallista ja teimme runsaan sadan kilometrin matkan lähiseuduilla. Motiivien ristiriita aurinkoisena päivänä on: Lähteäkö patikoimaan, polkupyöräilemään, uimaan, moottoripyöräilisikö vai ajelisiko autolla ilman kattoa. Useimmiten kunnon hikilenkki on vienyt edellä mainituista voiton, jonka jälkeen ollaan sitten tehty näitä muita mikäli on jaksettu :)

 

 

Kihlajaispäivämme 6.6. kunniaksi kävelimme ensin Admontiin ja siitä eteenpäin kotipihaltamme näkyvälle linnalle, Schloß Röthelsteinille. Pitkän ja monipuolisen historian omaava, 1600 -luvulla rakennettu linna rakennettiin korkealle turvaamaan Admontin luostarin asukkaita mahdollisilta vihollisten hyökkäyksiltä.

 

Korkealle hyvinkin, sillä Admontista matkaa kertyi kohteeseen vielä nelisen kilometriä- eli kokonaismatka reissullemme oli 18 kilometriä.

 

 

Sisäkuvaa linnasta, jossa voi paitsi majoittautua, myös järjestää juhlia ja kokouksia:

 

 

Nautimme linnalla maittavan valkosipulikeittolounaan. Kun kerroimme emännöitsijälle, että asumme Kletzenbergissä (joka häämöttää takanani), totesi rouva: "Teillä on Admontin parhaat näköalat"! Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä!

 

Kävelyä seurannut lauantai oli ansaitusti lepopäivä liikunnasta, sillä edellisen päivän kävely tuntui kiitettävästi jaloissa. Päivän ohjelma olikin sosiaalispainotteinen, sillä vierainamme olivat vuokraisäntämme Klaus ja Christa sekä lapset. Tarjolla oli perinteiseen tapaan suomalaista makupalaa karjalanpiirakoista korvapuusteihin sekä marjapiirakkaan.

Iltaohjelmakin oli lauantaille lukittu: Wengin tennisseura järjesti perinteiset Countryfestit läheisessä "Saluunassa". Sinne suuntasimme mekin ja meno oli varsin mukaansatempaava. Järjestäjät olivat nähneet vaivaa niin koristeluissa, tarjoiluissa kuin ohjelmankin suhteen.

Rivitanssijat tanssivat musiikin tahdissa esitanssijoina

.. ja Wicked Wildcats oli illan pääesiintyjä:

Weng  -kuten useat muutkin lähiympäristön paikkakunnat- on aktiivinen ja elävä kyläyhteisö. Kesäkuussa täällä Countryfestin lisäksi järjestettiin myös Oldtimers -ralli, jonka lähtö ja maali sijaitsivat kylällä kansakoulun vieressä. Kilpailijat ajoivat aivan kotitiemme vierestä:

Kesäkuussa tutustuimme myös kotimme läheisyydessä sijaitsevaan suosittuun vaelluskohteeseen, Grabneralmiin.

Lähtöpisteeseen, Buchauer Sattelille 861 metriin ajoimme autolla josta lähdimme puskemaan lihasvoimalla ylöspäin.

Tie oli sorapäällysteinen ja mukavan leveä, joten jalkoihinsa ei tarvinnut katsoa eikä askeleitaan varoa. Sauvat olivat onneksi matkassa ja ne tulivat ylämäessä tarpeeseen. Maisemat avartuivat upeaksi metsäetapin jälkeen ja palkitsivat puurtamisen.

Grabneralmhaus sijaitsee 1395 metrissä. Siitä olisi voinut jatkaa vielä runsaan tunnin matkan Admonterhausille joka sijaitsee 1725 metrissä, mutta jätimme tämän kohteen tavoittelemisen toiseen kertaan.

Kaikkiaan kilometrejä kertyi 11 ja matka-aikaa  pausseineen runsaat kolme tuntia.

Aktiivisesta kyläyhteisöstä ja runsaasta ohjelmasta saimme näyttöä myös kesäkuun toiseksi viimeisenä päivänä. Musikkapelle Weng (Wengin soittokunta) oli aamukuudelta lähtenyt kiertämään talosta taloon ja ilahdutti jokaisessa paikassa kuulijoitaan soittamalla yhden kappaleen. Me ehdimme sopivasti kotiin Admontin kävelyretkeltä ja saimme ikuistettua mahtavan perinteen, johon nyt pääsimme ensimmäistä kertaa osallisiksi:

Kesäkuussa teimme myös matkoja mm. Tiroliin, Unkariin sekä Salzburgiin. Näistä kerromme tuonnempana erillisinä tarinoina.

 

 

Työntäyteinen toukokuu

Toukokuu alkoi keittiön viimeistelyllä, kun kaakelimies kävi laittamassa upean taustaseinän:

Vapunpäivä oli virallinen muuttopäivämme, ja sen kunniaksi saimme vuokraisänniltämme ihanan lahjan. Aivan kuten Suomessakin on tapana, he antoivat meille vastaleivottua leipää ja suolaa. Ja sen mukana sydämellisen tervetulotoivotuksen:

Samalla saimme kutsun kahville vanhan parin (Klausin vanhempien) luokse lauantai-iltapäiväksi. Mukavan iltapäivän aikana saimme kuulla paljon - niin uudesta kotipaikastamme kuin naapurimme meiltä Suomesta!

Toukokuun alun ohjelmassa oli lisäksi ankara laatikkojen tyhjennys ja tavaroiden paikoilleen laitto, sillä ensimmäiset Murmelipesän vieraat ilmoittivat tulostaan.
Taru ja Mikael olivat 6 viikkoa kestävän Euroopan-turneensa alussa, ja poikkesivat asuntovaunullaan Murmelipesässä. Vieraat viihtyivät kaksi yötä pihapiirissämme, ja ilolla esittelimme heille niin polkupyörillä Admontia,  kuin autolla entistä kotikyläämme St. Gallenia ja siellä kävellen Burg Gallensteinia.

 

  

 

Tarun ja Mikaelin jatkettua matkaansa kohti Kroatiaa, alkoi pihapiirissämme autokatosprojekti. Kaksi kaveria teki pitkää päivää ja rakensi meille carportia:

Lähtötilanne:

 

 

 Ja melkein valmista:

 

 

Naapurin vanhapari kutsuttiin meille ensimmäiseksi kylään maistelemaan suomalaisia kahviherkkuja. Karjalanpiirakat, saaristonlimppu lohipäällyksellä sekä raparperipiirakka tekivät kauppansa.

 

 

Kotia sisustettiin pikkuhiljaa, myös verhoilla. Pirkko ompeli meille talon tyyliin sopivat pitsillä koristetut pellavaverhot, ja ne ripustettiin pikimmin paikoilleen postin tuotua Suomesta paketin:

 

 

 

Myös aita kotimme ympärille valmistui pikkuhiljaa. Jopa Gassnerien nuorimmainen, Valentin 6v, oli valjastettu maalauspuuhiin:

 

 

Itävallasta tuli tänä vuonna Euroviisujen voittajamaa. Conchita Wurst alias Thomas Neuwirth on kotoisin Steiermarkista, Bad Mitterndorfista, joka sijaitsee meistä alle 50 km päässä. Thomaksen vanhemmat pitävät paikkakunnalla Gasthofia, jonne päätimme tehdä visiitin.

Kyllä pojan voitto oli kotona huomioitu, monellakin tapaa:

 

 

 

Ruoka oli erinomaista ja sitä oli riittävästi:

 

 

Syötyämme kiitimme kädestä pitäen Thomaksen isää, Siegfridiä ja onnittelimme pojan menestyksestä. Hyvät naurut sai Tomi isästä kirvoitettua, kun hän lohkaisi: "Suomikin on kerran voittanut Euroviisut, mutta voittajat olivat hieman ronskimman näköisiä kuin Conchita"!

 

Työn ja sisustuksen täyteisestä toukokuusta saatiin irroitettua myös reissaamiselle yksi viikonloppu. Klagenfurt oli tuolloin suuntana, joskin emme malttaneet olla tekemättä mutkaa Spielbergiin ja Red Bull Ringin formularadalle: 

 

 

 

Auton nokka osoitti Klagenfurtin tuttuun kylpylähotelliin, jonne majoittauduttuamme vaihdoimme mukavat kengät jalkaan ja kävelimme keskustaan -n. 3,5 km. Kärntenin pääkaupunki osoitti olevansa mukavan selkeä kaupunki, jossa yllätykseksemme oli monen muun asian lisäksi myös Munchenin Hofbräuhausin "sivukonttori". Ruoka ja juoma maistuivat hyvältä, kuten emoravintolassakin! Täydellä vatsalla jaksoi kävellä takaisin -ne toiset 3,5 km!

 

 

Kun toukokuu lähestyy loppuaan, alkaa koti alkaa vihdoin näyttää valmiilta, niin pihan kuin sisustuksenkin osalta:

 

 

 

 

 

 

 

Täällähän asuu perhe ... 

 

 

Huhtikuun loppu muuttopuuhissa

Melko lailla päivälleen kaksi kuukautta on kulunut edellisestä päivityksestä. Paljon on kahdessa kuukaudessa tapahtunut, joten ryhdytään purkamaan sumaa lyhyellä katsauksella kuluneeseen kevääseen, kuukausi kerrallaan.

Aloitetaan siitä mihin viimeksi jäimme, eli huhtikuun loppuun jonka vietimme täysin uppoutuneina muuttopuuhiimme...

Lupasimme entisen asuntomme uusille vuokralaisille, että St. Gallenin asunto olisi heidän käytössään ennen vappua. Edellytyksenä kuitenkin oli, että saisimme heiltä kantoapua jotta raskaimmat huonekalut sekä pesutorni saataisiin siirrettyä miesvoimin. Uudet asukkaat kun ovat SV St.Gallenin jalkapalloseuran pelaajia laskimme, että heiltä löytyy riittävästi potkua pohkeesta myös tähän muuttoprojektiimme.

Tästä se sitten lähti, ensimmäinen laatikko odottaa typötyhjänä pakkaajaa...

... ja viimeinen muutettava oli vanha herra Leevi, joka kärsivällisesti odotti vuoroaan:

Sunnuntaina 27.4. saimme loput huonekalut poikien avustuksella kannettua perille ja samana iltana tuli odotettu kuorma Suomesta: pappan piironki, ypäjän vanha arkku, huonekaluja, polkupyörämme, elektroniikkaa sekä kippoja ja keppuja jos jonkinlaisia. Kaikkiaan 29 laatikkoa tyhjennettäväksi heti suorilta lihasten vielä haukkoessa henkeä edellisestä satsista!

 

Muuttotuoksinan yhteydessä saimme myös ensimmäisen vieraan pistäytymään kylässä. Naapurin vanhaisäntä Gassner (vuokraisäntämme Klausin isä) poikkesi kohottamaan Tomin pyynnöstä tuopposen uuden naapuruussuhteemme kunniaksi.  Juomavetemme kun tulee suoraan vuorilta kehuimme sen raikkautta ja makua isännälle, johon hän totesi "Wasser ist gut, aber das Bier ist besser" (Vesi on hyvää mutta olut on parempaa). Sen kunniaksi todettiin yksissätuumin: Prost!

 

 

Tämä naapurin vanhaisäntä on käsittämättömän ahkeruutensa lisäksi osoittautunut käveleväksi historiankirjaksi, jonka olemme saaneet monessa yhteydessä todeta. Esimerkiksi Suomen historia tulee kuin vettä vaan -puhumattakaan Itävallan historiasta!

 

Ensimmäinen yö uudessa kodissa, Murmelipesässä, vietettiin 27.-28.4. Mukava oli herätä aamuauringon paisteeseen Gesäusen suunnasta. Työpisteet laitettiin ensimmäisenä kuntoon, ja työn touhua onkin riittänyt ensi hetkistä lähtien.

 

Talossamme on myös pieni piha (n. 300m2), johon olemme suunnitelleet puulämmitteisellä kiukaalla varustetun pihasaunan hankkimista. Mutta mikä tärkeintä, siinä on jo hyvä paikka grillille ja pyykinkuivatustelineelle, jotka ovat jo olleet kovassa käytössä.

 

Grilli saapui parahiksi hieman ennen vappua ja vapunaattona sitä päästiinkin jo ensimmäisen kerran testaamaan:

 

 

 

Ensimmäisistä hetkistä lähtien grilli onkin ollut meillä kovassa käytössä ja herkkuja on valmistunut niin savustuspöntöstä (kiitos Suomen-tuliaisten) kuin itse parilaltakin. Valmistettavat tuotteet ovat vaihdelleet vuoritaimenesta kanaan unohtamatta possua ja päköpäistä pässiä. Tomi on ollut meillä itseoikeutettu Grillenmeister, ja se on huomattu naapurissakin!