Ensivisiitti Unkariin

Itävaltaan muutettuamme päätimme tutustua maan kaikkien osavaltioiden pääkaupunkeihin. Voralbergin Bregenz, Tirolin Innsbruck, Kärnternin Klagenfurt, Steiermarkin Graz, Ylä-Itävallan Linz, ja  pääkaupunki Wien ovat jo käytyjen kaupunkien listalla. Puuttuvissa kaupunkikohteissa on siis enää Ala-Itävallan St. Pölten ja Burgenlandin Eisenstadt.

15.6. aamulla mietimme sunnuntain suunnitelmia ja päätimme ajella Burgenlandin osavaltioon ja siellä Eisenstadtiin. Minä olin aamiaisvalmisteluissa, kun kuulin makuuhuoneesta iloista hihkumista. Tomi oli varannut meille hotellihuoneen, muttei kuitenkaan Eisenstadtista, vaan vahingossa 15 kilometrin päässä siitä, rajan takaa Unkarin Sopronista! Saisimme siis kaksi kärpästä eli kaupunkia samalla iskemällä!

230 kilometrin päässä kotoamme Weng im Gesäusesta Unkarin länsirajalla sijaitseva Sopron on silta emämaansa sekä läntisen rajanaapurin välillä. Sopron osoittautui mukavaksi pikkukaupungiksi, jossa kaikki nähtävyydet olivat kävelymatkan päässä ns. vanhassa kaupungissa. Sopronin asukkaat ovat kuuluisia uskollisuudestaan niin kotikaupungilleen kuin kotimaalleenkin.

Elämämme ensimmäinen rajanylitys Unkarin puolelle

 

Hotellimme kattoterassilla tutustumassa maisemiin

Maan edullinen hintataso yllätti meidät täysin. Esimerkiksi kaksi muhkeaa pizzaa, kaksi olutta ja viini + pieni soodavesi maksoivat yhteensä vain 12 euroa. Unkarin valuutta on Forintti ja yksi euro on tämän päivän kurssin mukaan on 289,77 forinttia.

 

Ruokakaupasta teimme myös mukavia ja ennen kaikkea edullisia hankintoja kotimme kaappeihin, kuten mausteita, leipiä, saippuaa sekä viinejä. Sopron on kuuluisa viineistään, ja on harvoja Unkarin alueita, joissa tuotetaan sekä valko- että punaviiniä. Egri Bikavér on tunnettu Suomessakin, tuttavallisemmin "Erkin Pikakiväärinä":

Paprikamauste on Unkarista kotoisin, joten maustehyllymme täydentyi usealla pussilla eri vahvuista punaista herkkua. Samoin paprikaiseen lihapataan eli  Pörkölttiin (meillä tunnettu Gulassina, joka kuitenkin Unkarissa on keittoa) tarvittavia aineksia löytyi kauppakassistamme.

Merkillepantavaa kaupassa sekä ravintoloissa oli se, että yleisin tarjoiltavan lisukepaprikan väri on valkoinen, ei kuten meillä punainen, oranssi, vihreä tai keltainen. Punaiset paprikat olivat niitä vahvempia, joita käytetään pata-aineksina ja mausteena.

Tunnelmakuvia Sopronin kauniista vanhasta kaupungista:

  

 

Vuohikirkon interiööriä: Kaunis goottilainen kirkko on saanut erikoislaatuisen nimensä legendasta, jonka mukaan vuohi olisi paljastanut aarteen, jonka ansiosta kirkko saatiin rakennettua. Kirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla, ja keskikäytävän kaunis punamarmorinen saarnastuoli on peräisin 1600-luvulta.

 

Värikkäitä taloja ja tunnelmallisia kujia

 

Iltakävelyllä ihailimme Sopronin keskustaa iltavalaistuksessa. Kuvassa Pyhän kolmiyhteyden patsas

 

 

Palovartijan torni on Sopronin maamerkki, ja se on pystytetty v. 1921 tapahtumien ja kaupungin uskollisten asukkaiden kunniaksi:

 

 

 

Iltakävelyn jälkeen meille kaikille maistu uni - ja Leeville erityisesti :)

 

 

Unkarin kieltä väitetään suomen sukulaiskieleksi. Tätä on kovin vaikea uskoa, koska mitään yhteneväisyyttä näiden suomalais-ugrilaisten kielten välillä ei äkkiseltään löydetty. Ei samankaltaisia sanoja tai edes logiikkaa, josta olisi voinut ottaa kiinni ja ymmärtää yhtä sanaa -vaikka vain ruokalistasta. Onneksi englannilla ja saksalla pärjää täälläkin!

 

 

 

Leevi nauttii matkailusta, kun pääsee tutustumaan uusiin, mielenkiintoisiin paikkoihin...

... Ja tuoksuihin...

Paluumatkalla Sopronista pysähdyimme aivan Itävallan rajalla olevalle Esterhazyn viinitilalle. Viinitilan perinteet ulottuvat 1700-luvulle saakka.

 

Säveltäjä Joseph Haydn:in sanotaan ottaneen osan muusikon palkastaan Esterhazyn viininä. Pitihän siis kallisarvoista herkkua saada kotiinkin tuliaisiksi. Montakohan pulloa kuuluisa muusikko sai aikanaan palkakseen, sillä tänä päivänä yksi pullo maksoi 5,5 euroa..

Niin, se alkuperäinen kohde, Eisenstadt. Poikkesimme kaupungissa tankkaamassa ja sain ikuistettua Esterhazyn palatsin ulkopuolelta.

 

Sopronin ansiosta ihastuimme Unkariin, ja seuraavan retken suunnittelu aloitettiinkin heti kotiin palattuamme. Tarinaa Balatonin rannalta siis seuraavaksi!