Heurigenstuben emäntä on armoitettu Wienin ystävä, ja hän sanookin Wienin olevan "Meine zweite Heimat", eli toinen kotiseutuni. Sisiltä saimmekin hyviä vinkkejä kaupunkivisiittiämme silmälläpitäen, lähtien jo junalipuista. Sisi suositteli meitä ajamaan puolimatkaan, Amstetteniin, ja ostamaan sieltä liput Westbahn-junaan Wieniin. Junia kulkee tunnin välein joka päivä, ja yhdensuuntaisen lipun hinta on 11.90/henkilö. Houkuttelevasta ajatuksesta huolimatta emme päättäneet hypätä junaan, vaan jo ihan Leevinkin matkustusmukavuuden vuoksi ajelimme 180 kilometriä omalla autolla päästäksemme pakaasiemme kanssa kotiovelta hotellin ovelle.
Automatkalla huomasimme jälleen konkreettisesti, että olemme keskellä Eurooppaa. Bongailin Tomin ajaessa autoa raskaiden ajoneuvojen kansallisuustunnuksia ja niitä löytyi peräti 12 eri maata Itävallan lisäksi: Puola, Tsekki, Slovakia, Unkari, Belgia, Hollanti, Saksa, Bulgaria, Romania, Portugali, Ukraina sekä Viro. Suomen tunnuksia ei tiukasta tuijottelusta huolimatta näkynyt, ei edes henkilöautojen kilvissä.
Wien, vaikka miljoonakaupunki onkin (asukkaita 1,7 miljoonaa kaupungissa, ja metropolialueella runsaat 2.4 miljoonaa), yllätti meidät myös tälläkin kertaa väljällä liikenteellä. Kaupungin porteille ei muodostunut ruuhkaa, ja kaupungin läpikin päästiin sujuvasti ajamaan, vaikka perjantai-iltapäivästä olikin kyse.
Hotellimme Hotel Vienna sijaitsee Leopoldstatin kaupunginosassa alle 1,5 kilometrin päässä kaupungin sydämestä. Valitsimme tämän hotellin koska se on riittävän lähellä keskustaa ja hinnaltaan varsin edullinen. Kahden hengen huone kustansi hotels.com -sivuston tarjouksessa noin 70 euroa/yö sisältäen aamiaisen. Myös paikoitus onnistui helposti aivan pääoven eteen, eikä pysäköinti kahdeksi päiväksi kustantanut kuin yht. 4 euroa.
Pieteetillä uudistetussa Hotel Viennassa on yhdistetty sekä vanhaa ja uutta. Huoneemme oli tilava ja valoisa, vaikka ikkunat olivatkin sisäpihalle päin.
Vastaanotosta sai ottaa muutamia kortteja muistoksi hotellista ja sisätiloista:
Hotellin runsas aamiainen oli maittava ja sillä jaksoi kävellä pitkään kaupungissa. Ja kyllä me kävelimmekin, laskujemme mukaan runsaat 20 kilometriä viikonlopun aikana!
Riesenradissa on kuvattu kohtaus mm James Bond 007 Vaaran Vyöhykkeellä (The Living Daylight) -elokuvaan. Myös muita ko. elokuvan kohtauksia on kuvattu Wienisssä, mm. Schönbrunnin palatsissa.
Prater-puiston yhteydessä on myös Madame Tussaud´n vahakabinetti ja planetaario.
Perjantai-iltapäivänä heti kaupunkiin saavuttuamme, otimme Leevin matkaan ja kävelimme Tonavan haarajoen yli keskustaan, eli toispualt'tonava. Vanha herra ei malttanut millään kävellä kuin palan matkaa kerrallaan, kun kaikki pääkaupungin uudet tuoksut houkuttivat kuonoa.
Keskustaan päästyämme saimme nauttia tämän varsin siistin kaupungin kauneudesta hienoine rakennusarkkitehtuurisine yksityiskohtineen.
Kiertelimme hetken keskustan katuja, ja palasimme Leevin kanssa hotellille. Koira sai jäädä ansaitulle levolle, ja me palasimme jalkaisin takaisin pimenevään kaupunkiin. Totta kai piti noudattaa Samuli Edelmannin kappaleen sanoja: "Oon mä juonut viinii Wienissä"... Hyvältähän se maistui!
Iltamyöhällä paluumatka hotellille kävellen oli helppo valinta, sillä kaupungin keskustan alue vaikuttaa varsin turvalliselta kulkea myös myöhäisempään aikaan.
Lauantai-aamuksi kello pistettiin soimaan jo seitsemältä. Aamiaisen jälkeen suuntasimme askeleemme kohti kaupunkia. Leevi sai jäädä makoilemaan huoneeseen. Myöhemmin kävi ilmi, ettei huonettamme oltu käyty siivoamassa ollenkaan, koska siivoojamme oli pelästynyt Leeviä, eikä ollut uskaltanut mennä sisälle. Voipi olla, että hämmästys on ollut molemminpuolinen, kun unenpöpperöinen koira ja pelästynyt siivooja ovat tuijottaneet toisiaan!
Stephansdom -tuomiokirkko ja sitä ympäröivä aukio Stephansplatz ovat tunnettuja nähtävyyksiä.
Parhaimmat -ja kalleimmat- shoppailuputiikit löytyvät Mariahilfer Straßelta. Aikomuksemme ei ollut shoppailla, vaan kävellä ja nautiskella kaupungin sykkeestä. Tosin Heidillä oli missio löytää kummitytölle erilainen lahja -ja löytyihän se. Tomin ollessa hanskaostoksilla hän törmäsi käytökseltään helposti tunnistettavissa olleeseen suomalaiseen pariskuntaan. Nainen pyysi miestään kokeilemaan jotain vaatekappaletta, johon kärttyisä keski-ikäinen miehensä ärähti: ei tässä nyt mitään vaatteita kokeilla. Hymyssä suin jatkoimme matkaamme..
Wien on tunnettu kahviloistaan, ja tietenkin Sacherkakustaan. Heidi jo pikkutytöstä asti keisarinna Elisabethia ihailleena, sai nauttia Sacherkakkunsa ja pari kahvikupposta Sissin Hofburgin palatsin kahvilassa:
Hofburgin palatsista löytyy paitsi keisarinna Sissin elämästä kertova museo, myös maailmankuulu espanjalainen ratsastuskoulu, joka on perustettu vuonna 1572. Nimensä se on saanut alun perin Espanjasta tulleista hevosistaan.
Hevoset ovat muutenkin näkyvässä osassa Wienin kaupunkikuvassa, sillä prinsessatyylisillä, isopyöräisillä hevoskärryillä pääsee tutustumaan kaupunkiin joko 20 minuutin (55 euroa) tai 40 minuutin (80 euroa) mittaisella kiertoajelulla.
Wieniä on sanottu myös musiikin pääkaupungiksi, eikä ihme, onhan kaupungissa vaikuttanut niin Mozart kuin Beethoven ja monet muut tunnetut säveltäjät. Klassisen musiikin lisäksi musiikkitarjonnasta löytyy niin jazzia kuin modernimpaa musiikkia. Me valitsimme klassisen musiikin konsertin. Stephandomin vierustaa kävellessämme saavuimme lipunmyyntipisteelle, jossa meille tarjottiin lippuja iltakonserttiin. Konsertissa kuultiin tunnettuja kappaleita Mozartilta ja Johann Straussilta. Luvassa oli kuulemma myös säveltäjien oopperakappaleita ja balettiakin. Me tartuimme tarjoukseen ja ostimme liput:
Ennen klo 20 alkavaa konserttia pyörähdimme pikaisesti huoneessa virkistäytymässä ja kuljettamassa Leeviä päivälenkillä. Hetimiten sen jälkeen lähdimme takaisin kaupungille, sillä aikomuksemme oli nauttia illallinen ennen konserttia. Figlmullerin kuuluisat Schnitzelit jäivät tällä kertaa syömättä, koska tämä pieni ravintola on sadan vuoden mittaisen historiansa aikana saanut sellaisen maineen, jonka ansiosta ravintolan edustalla saa jonottaa. Figlmullerin jättileikkeet testasimme kesällä 2012 ja maineensa veroisiksi havaitsimme.
Ennen konserttia päädyimmekin wieninleikkeen sijasta italialaiseen ruokaan, jota nautimme upeissa puitteissa ravintola Fratellissa. Tomi tilasi maukkaan pizzan ja Heidi päätyi herkulliseen pastaan.
Erittäin taitavilla muusikoilla (kolme viulistia, sellisti, pianisti ja huilisti) sekä balettitanssijoilla ja kaunisäänisellä oopperalaulajalla varustettu konsertti sai ajan menemään kuin siivillä.. Kaunista musiikkia taitavasti esitettynä on ilo kuunnella. Konsertti esitettiin intiimissä Figaro -salissa, jossa W.A. Mozart konsertoi v. 1762 sisarensa kanssa. Wolfgang oli tuolloin 6-vuotias.
Konsertin jälkeen päätimme kokeilla metroa ja ajella sen kanssa hotellin lähettyville, sillä jalat olivat varsin hellinä kahden päivän kävelemisestä. Ensivaikutelma Wienin metrosta osoittautui erittäin positiiviseksi, sillä metroasemat olivat siistejä, eikä roskia sen enempää kuin laitapuolen kulkijoitakaan näkynyt. Uudet ja modernit metrovaunut veivät meidät vauhdilla Prater-puiston laidalle, josta 700 metrin kävely hotellille oli enää "pala kakkua".
Wieniin on helppo mennä ja siihen on myös helppo ihastua. Kaupunki on kaunis ja siellä on paljon nähtävää ja koettavaa moneen eri makuun. Hintataso on suhteellisen edullinen ja kaupungin siisti ja hyvin hoidettu miljöö antavat hyvän syyn käydä siellä aika-ajoin. Kaupungissa on myös helppo liikkua muutenkin kuin jalkaisin. Metron ohella eteenpäin pääsee raitiovaunulla ja sähköbusseilla.
Selvää on, että tänne palaamme vielä monta kertaa uudelleen. Seuraavia kertoja jäivät odottamaan mm. Wienin lukuisat museot, Riesenrad-ajelu, Madame Tussaud's vahakabinetti sekä tietysti monet upeat konsertit.
PS. Koska Leevikin on jo rutinoitunut hotellimatkaaja ja helppo matkakumppani, mikä meidän on matkatessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti