Tähtilaulajat kotiovella

Ovikellon soitto perjantaina aamupäivällä hämmästytti kesken puuhien. Yllätys oli sitäkin suurempi, kun rappukäytävässä oli neljä itämaan kuninkaiksi (melkein kuin Tiernapojat) pukeutunutta nuorta naista.
He esittivät pienen puheen, lauloivat kauniin laulun, (Es ziehn aus weiter Ferne drei Könige einher) sekä laulun aikana siunasivat tulevan vuoden sekä kotimme pyhällä vedellä ja havun oksalla.  Lahjaksi sain "mirhamia".

Kiitokseksi käynnistä on kuninkaille tapana antaa pieni rahalahja, joka menee hyvään tarkoitukseen Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan apua tarvitseville ihmisille.

Vuonna 2013 tulee 60 vuotta täyteen Tähtilaulajien perinteestä Itävallassa. Laulajat ovat täällä osa katolisen kirkon nuorisotyötä. Oheisesta linkistä saa pienen käsityksen mistä on kyse.

Laulajat kiertelevät talosta taloon 27. joulukuuta alkaen,aina Kolmen kuninkaan juhlapäivään (Dreikönigsfest) 6.1. saakka. Loppiaispäivä on legendan mukaan päivä, jolloin Idän kuninkaat Caspar, Melchior ja Balthasar saapuivat Betlehemiin.

Esityksensä jälkeen kuninkaat kirjoittavat oven yläpuolelle C+M+B sekä vuosiluvun, jolloin talossa on käyty laulamassa. Tämä symboli on kirkon sakramentti, ja on latinaa "Christus mansionem benedicat", eli Kristus siunaa tämä talo.

UNESCO on vuonna 2010 julistanut Tähtilaulajat yhdeksi kulttuuriperintökohteeksi Itävallassa.

Itävaltalaisia jouluperinteitä

Täällä Joulun juhla ja Jouluun valmistautuminen näyttäisi olevan hyvinkin samankaltaista kuin Suomessa. Jouluaatto on kuitenkin täällä vielä normaali arkipäivä, vaikka kaupat ovensa sulkevatkin jo aikaisin iltapäivällä (n. klo 14-15).

Joulun juhliminen aloitetaan jo 4.12. Pyhän Barbaran päivänä. Tuolloin laitetaan talon sisällä kirsikkapuun oksa veteen, ja sen on määrä kukkia joulupäivänä. Kukkien määrä ennustaa tulevan vuoden sadon rikkauden. Kirsikanoksan puhkeaminen kukkaan merkitsee myös juhla-ajan alkua talossa.

 

Joulupukki on iloinen hahmo, mutta Itävallassa jouluun liittyy myös pimeämpi puoli. Pelottava olento nimeltään Krampus saapuu 5. joulukuuta säikäyttelemään lapsia. Krampus on pukkimainen, karvainen hirviö, jolla on päässään sarvet ja kädessään keppi. Se kiertelee perheiden kotiovien takana ja heiluttelee keppiään tuhmasti käyttäytyneille lapsille. Perinne juontaa joidenkin lähteiden mukaan juurensa jo esikristilliseltä ajalta. Keskiajalla inkvisitio kielsi perinteen, koska paholaisen esittäminen oli kielletty. 1600-luvulla Krampus teki paluun pyhän Nikolauksen pahaluontoisena ”alter egona”.

Krampusjuoksun perinne elää Itävallassa vahvana. Tapahtumia järjestettiin lähiympäristössämmekin useita, jopa St. Gallenissa. Perinteen mukaan Krampukseksi eivät saa pukeutua kuin poikamiehet, ja juhlapäivää varten on perustettu myös Krampusyhdistyksiä.

Seuraavana päivänä, eli 6.12. näyttäytyy joulun iloinen puoli, kun pyhä Nikolaus saapuu lahjoineen.  Nikolaus, Krampuksen vastakohtana on lasten ystävä ja kauppamiesten sekä merenkulkijoiden suojeluspyhimys. Lapset laittavat 6.12. kenkänsä oven pieleen tai lautasen ikkunalle, ja yön aikana ne täyttyvät herkuista. Nikolaus saattaa myös useissa perheissä käydä vierailulla. Ihan kuten Suomessakin jouluaattona, lapset saavat kilttinä olemisestaan palkkioksi leivonnaisia, omenoita tai pähkinöitä.

Aiemmin 24.12. oli päätöspäivä adventin ajan paastolle. Tällöin jouluaattona syötiin ainoastaan keittoja, ja vasta joulumessun jälkeen pöytään nostettiin täyteläisempää ruokaa, kuten makkaraa tai paistettua/ keitettyä paistia. Nykypäivänä varsinainen adventin ajan paastoaminen on väistymässä, mutta ruokapöytiin on jäänteenä paastonajasta edelleen leikkelelautaset sekä kylmät välipalat.

 

Näitä valmiita leikkelelautasia on runsaasti kauppojen kylmätiskillä esillä, ja niitä saa tilata eri määrälle ruokailijoita sekä erilaisilla leikkeleillä tai juustoilla tai näiden yhdistelminä.

25.12. joulupäivä, sekä 26.12. tapaninpäivä, ovat jo ammoisista ajoista olleet juhla-aterioiden aikaa. Talonpoikaisissa pöydissä on ollut possua,  porvarillisimmissa ruokapöydissä puolestaan hanhea, nautaa tai vasikkaa juhlapaistina. Mutta myös karppi-kalaa käytetään useina eri variaatioina perinteisessä jouluruoissa.

Viattomien lasten päivänä, 28.12. lapset kiertelevät ovelta ovelle, napauttavat vitsalla tai kepillä aikuisia takamuksille ja lukevat lorun, kuten Suomessa pääsiäisenä: "Frisch und gsund, frisch und gsund, gsund bleibm, viel geben", eli Tuoreeks terveeks, tuoreeks, terveeks, terveeksi tule, paljon anna. Eri osavaltioissa on erilaiset lorut. Palkkioksi lorusta saadaan rahaa taikka makeisia. Vitsaniskujen tarkoitus on tuoda onnea uudelle vuodelle.

Silmiinpistävintä joulun alun tohinoissa on kauppojen joululeivonnaisten ja leivontatarvikkeiden runsaus. Itävaltalaiset perheenemännät leipovat kuulemma useita sortteja (kymmeniä?) pikkuleipiä ja muita makeita herkkuja jouluun.

Pähkinät ovat pääosassa makeissa leivonnaisissa, tässä muutama resepti "maistiaisiksi ja kokeiltaviksi":

Altwiener Vanillekipferln/ Vanhat wieniläiset vaniljasarvet
280 gr jauhoja
140 gr voita
2 munan keltuaista
120 gr kuorittuja, rouhittuja manteleita
1 hyppysellinen suolaa
Vanilja-ja tomusokeria päälle siroteltavaksi

Sekoita jauhot, voi, mantelirouhe, suola sekä munankeltuaiset taikinaksi. Taikinan ei tarvitse olla tiivis.
Leivo jauhoitetuin käsin taikinasta n, 1 cm:n halkaisijaltaan ja 5 cm pituinen pötkö ja muotoile ne sarviksi. Siirrä leivinpaperille vuoratulle pellille.
Paista 180 asteessa vaalean keltaisiksi
Kun sarvet ovat vielä lämpiminä sirottele päälle vanilja-ja tomusokerin seosta.

Moststerne/ Omenamehutähdet
250 gr hienoja vehnäjauhoja (erikoisvehnäjauhot)
250 gr voita
4-5 ruokalusikallista omenamehua tai valkoviiniä
hiukan suolaa
Vanilja-ja tomusokeria päälle siroteltavaksi

Sekoita jauhot, voi mehu/viini sekä suola notkeaksi taikinaksi. Taittele taikina folion sisään ja laita jääkaappiin lepäämään n. 30 minuutiksi.

Kaulitse levännyt taikina jauhoitetulla työpöydällä n. puolen sentin paksuiseksi ja ota siitä tähtimuotilla keksejä.
Paista 180 asteisessa uunissa n. 12 minuuttia.
Sirottele vielä lämpimien keksien päälle vanilja-ja tomusokeriseosta.

  

Steyr: joulun legendaa ja elävää historiaa

Alle 70 kilometrin päässä kotikylästämme St. Gallenista sijaitseva Steyrin kaupunki on kuuluisa monesta asiasta, muiden muassa MAN-merkkisistä kuorma-autoista, Steyr-aseista, BMW:n tehtaista ja näin joulun aikaan eläväksi saatetusta Kristuslapsen legendasta.

Vuodesta 2007 saakka on Steyrissä elvytetty Nurnbergissä alkunsa saanutta perinnettä, jossa Kristuslapsi (Christkindl) on Steyrin virallinen edustaja.

Hiukan Christkindl-legendan taustaa

Katolisissa maissa Kristuslapsi -Christkindl- on joulun lahjojen tuoja ja erityisesti hän on juhlittu Itävallassa, Tsekissä, Kroatiassa, osassa Saksaa, Italiassa, Liechtensteinissä, Luxemburgissa, Portugalissa, Sveitsissä, Slovakiassa, Unkarissa, Ranskassa, osassa Puolaa sekä Latinalaisessa Amerikassa.

Saksaksi lasta kutsutaan Christkindliksi, italiaksi lapsi on Gesú Bambino, portugaliksi Menino Jesus, unkariksi Jézuska, slovakiksi Jezisko, tsekiksi Jezisek, Latinalaisessa Amerikassa Nino Dios (Jumalan poika) ja kroaatiksi Isusic (pieni Jeesus).

Martin Lutherin uskonpuhdistuksen ansiosta 1500-1600 -luvuilla keski-eurooppalaiset protestantit vaihtoivat Pyhän Nikolauksen lahjantuojana Kristuslapseen, ja samalla myös lahjojen antopäivän 6.12. Joulupäivään 25.12. (Pyhän Nikolauksen syntymäpäivää vietetään tänäkin päivänä 6.12., Suomessa nimipäiväänsä viettävät Niilo ja Niko).

1800 -luvulla Kristuslapsi oli jo vakiinnuttanut asemansa katolisissa maissa, kun taas protestanttiset maat omaksuivat enemmän tai vähemmän maallistuneen Pyhän Nikolauksen henkilön, nykyään Joulupukkina tunnetun hahmon.

Christkindl on "näkymätön lapsi", joka on usein kuvattu vaaleatukkaiseksi ja enkelin siivet omaavaksi. Martin Luther sanoi hahmon olevan Jeesuslapsen inkarnaatio, joka tulkitaan lahjoja tuovaksi enkeliksi. Lapset eivät koskaan näe Kristuslasta (aivan kuten eivät juuri näe joulupukkiakaan). Mikäli lapset ovat liian uteliaita, jäävät lahjat vanhempien mukaan saamatta...
Aivan kuten joulupukkikin, on Kristuslapsi jättänyt lahjat salaa kuusen alle. Joissain perinteissä Kristuslapsi myös soittaa pientä tiukua lähtiessään, ja tästä lapset -ja vähän aikuisetkin- tietävät lahjojen olevan paikallaan.

Steyrin kaupungissa Christkindl on siis joulukaupungin virallinen edustaja. Hahmon tehtäviin kuuluu joulunajan ja markkinoiden virallinen avaus perinteisellä Prologillaan, sekä nauhan leikkaus joulumarkkina-alueelle. Myös erilaiset edustustilaisuudet kuuluvat Christkindlin työtehtäviin.

Christkindlin puku on eritysmaininnan arvoinen: siinä on 196,5 metriä samettia, tylliä, pellavaa, punoksia ja paljetteja. Lisäksi puvussa on yhteensä 2500 käsinkiinnitettyä Swarowski-kristallia. Kaiken kaikkiaan puvun valmistukseen on käytetty 126 työtuntia! Puvun on valmistanut kansallispukuompelija Waltraud Musenbichler.

Upea puku edustaa väreiltään Steyrin juhlapukujen väritystä, vihreää, valkoista ja hopeaa.
Pukuun kuuluva päähineen, eli kruunun on valmistanut kelloseppämestari ja korusuunnittelija Friedrich Schmollgruber. Hänen valmistamalleen päähineelle on ollut mallina barokin ajan "Fatschnkindl"-kruunu. Christkindlin kruunussa on hopeaa, vihreää samettia sekä kimaltavia Swarovski- kiviä.

Meillä oli ainutlaatuinen tilaisuus kohdata Christkindl Steyrin kaupungissa:

Paitsi kaunis ja elävääkin elävämpi hahmo, Christkindl on myös Steyrin kaupunginosa, jossa on ihmeitä tekevän Kristuslapsi- patsaan mukaan rakennettu kirkko.

Legendan mukaan 1600-luvulla Steyrin kaupungin laitamilla elänyt Ferdinand Sertl oli epilepsia-sairautensa erakoittama mies, joka etsi lohtua Himmel ("Taivas") -nimiseen paikkaan puuhun rakentamastaan Pyhän Perheen alttarista. Tarinan mukaan Sertl polvistui useita kertoja viikossa alttarinsa eteen hakemassa helpotusta vaivaansa. Joko vuonna 1695 tai 1696 hän osti pienen Jeesuslasta esittävän vahapatsaan "Christkindl", ja asetti sen puuhun kaivertamaansa alttariin. Sertl:in pyhiinvaellusmatkat alttarin eteen toivat toivotun ihmeparantumisen, ja epilepsiavaivat hävisivät kokonaan. Tarina paranemisen ihmeestä levisi kylään ja Kristuslapsen patsaan sijaitsevan puun ympärille rakennettiin kappeli vuonna 1699.

Tarina pieneen kappeliin kulkevista pyhiinvaeltajista kaikui myös Garstenin luostariin Yläitävallassa. Pyhiinvaeltajien kirkko “Zum gnadenreichen Christkindl“(Siunattu Pyhä Lapsi) paikassa “Baum unterm Himmel (Puu Taivaan alla) rakennettiin 1725, ja vuonna 1787 Christkindl:istä tuli seurakunta, jolla on omat oikedet.

Kun Itävallan Postilaitos vuonna 1959 avasi Christkindlin paikkakunnalla joulusesonkiin keskittyvän postitoimiston, tuli paikasta maailmankuulu, ja se myötävaikuttaa edelleen tämän barokinaikaisen arkkitehtuurin helmen tunnetuksi tekemistä ympäri maailmaa.

Kirkon upeista upeimman vapaasti seisovan alttarin ytimen muodostaa korkea puu, jota ympäröivät pilvet ja avoin taivas sekä enkelifiguurit. Huomionarvoista on myös, että alttarin jalusta on maapallon muotoinen ja siihen on kaiverrettu kaikki maanosat.

Alttarin on suunnitellut Prandtauer ja veistänut Leonhard Sattler v. 1720 ja työ on Itävallan barokin aikaisen taiteen uniikki edustaja.

 

Tuosta Tomin ja Leevin takana olevasta kaupasta piti tietenkin hankkia pari muistoa, joista riittää iloa vielä useaksi vuodeksi. Pojat odottivat penkillä, kun Heidi kävi valikoimassa jouluiset tuliaiset, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan Steyrin kaupungin vanhaan keskustaan ja adventtimarkkinoihin.

Muutama otos Steyrin kauniista kaupungista. Toisessa kuvassa keskellä kuuluisa Bummerlhaus.

Lunta, löylyä ja ensimmäiset joulumarkkinat

Ensilumi saavutti laaksomme vain kahta päivää ennen Suomen-matkaamme. Olimme toki saaneet lumesta viitteitä jo aiemmin, kun vuoret yli 1000 metrissä olivat kuorruttuneet valkealla sateen tullessa vetenä täällä alempana. 
Lunta satoi yhtäjaksoisesti maanantaiaamusta (25.11) tiistai-iltaan. Autokin oli saanut puolimetrisen lumipeitteen, joten matka Müncheniin alkoi lumitöillä.

Leevi ei runsaasta lumentulosta ollut järin innoissaan, toisin kuin me, jotka ihailimme valkoista ja valoisaa maisemaa. Vuoristoisen maiseman moni-ilmeisyys näyttäytyy eri sääolosuhteissa ja valaistuksissa aina uudella tavalla, tarjoten katsojalleen "tilataidetta" parhaimmillaan.

Suomesta palasimme kotiin tiistai-iltana 3.12., hieman ennen iltakymmentä. Koneemme saapui Müncheniin etuajassa, ja 336 kilometriä pitkä automatka alkoi noin kuuden aikoihin. Ajokeli oli kuiva ja lämpötila hieman pakkasen puolella, joten eteneminen Autobahnoilla oli vähäisestä liikenteestä johtuen ripeää (160 km/h) verrattuna Suomen talvirajoituksiin. Tuossakin vauhdissa ohisuhahtelijoita riitti, joten kuivalla asfaltilla oli hyvä päästellä.

Reittimme kulki mm. 22 tunnelin läpi, ja saavuttuamme Itävallan rajalle, ostimme ensitöiksemme joulukuun alussa myyntiin tullen vuoden 2014 vignetin, eli tietullitarran. Noin 50 kilometriä ennen St. Gallenia oli lumiraja ja samassa yhteydessä matkanopeutemme putosi noin 50 kilometriin tunnissa sekä kelistä, että kapoisesta ja paljon nousuja ja laskuja sisältäneestä tieosuudesta johtuen. Ilahtuneena nautimme maisemat ja havainnoimme tykkylumen peittämiä puita, lumisia talon kattoja sekä jouluvaloja talojen ikkunoissa. Metsän eläimiä oli myös liikkeellä. Näimme pupujussin joka kirmaili hetken automme valokeilassa, sekä tunnistamattomaksi jääneen kissan kokoisen karvaisen otuksen, joka sujahti pikavauhtia tien yli.

Itävaltalaiset suolaavat teitään ahkerasti ja hyvästä syystä, joten vaikka lunta teiden varsilla onkin, ovat tiet useimiten joko märkiä tai sohjoisia. Vain tasaisella alueella, eli lähinnä laaksoissa, on suolaamista vähennetty eikä hiekoituksesta ole ainakaan toistaiseksi näkynyt merkkiäkään. Sen sijaan vuoristoisilla tieosuuksilla on lumiketjujen käyttöä ilmaisevat liikennemerkit, jotka koskevat pääosin raskaampia ajoneuvoja.

St.Gallenin kotikatu oli poissa ollessamme saanut koristuksekseen herttaiset jouluvalot, joulukuusen sekä suihkulähteen ympärille kranssin elävine kynttilöineen.
Pääkadun talojen ikkunoihin on myös koristeltu joulukalenteri.

Leevi oli käyttäytynyt herrasmiehen lailla ollessaan Grubereilla hoidossa, ja koko perhettämme pyydettiin visiitille myöhemmin. Suomen-tuliaisiksi veimme heille pullon lakkalikööriä ja Fazerin joulusuklaata. Mielenkiinnolla odottelemme kommentteja näistä heille eksoottisista mauista.

Keskiviikkona oli tämän viikon Liezen -päivä, jolloin kävimme taas useammassa liikkeessä täydentämässä sekä ruoka- että muita varastojamme. Kauppareissulla ostoskoriin tarttui myös piimäpurkki ja tuorehiivaa. Piimä on nimeltään Buttermilch, eli voin kirnuamisen yhteydessä syntynyttä nestettä -siis kirnupiimää! Koska Suomesta mukana tulivat sekä siirapit että ruisrouheet, pyöräytti Heidi iltapuhteena saaristonlimpun. Maistui ihan niin kuin pitikin, vaikka vuoristossa ollaankin!

Perjantain itsenäisyyspäivää juhlistimme kynttilöin ja kuohujuomilla, kuten arvokkaaseen iltaan kuuluikin. Itsenäisyyspäivän ohjelman sijaan katsoimme kylläkin muutaman Master Chef Australia -jakson :)

JOULUA ODOTELLESSA..

Joulu- ja adventtimarkkinoita on liki jokaisessa suuremmassa kylässä ja kaupungissa. Lauantaina avasimme pelin ja ajoimme Mariazellin adventtimarkkinoille.

Ajosää ei ollut paras mahdollinen, sillä lunta tuiskusi ja tuulikin tuiversi melkoisella voimalla. Noustessamme runsaasta 500 metristä 1200 metriin merenpinnasta, luistonesto pääsi paikoin kunnolla hommiin jotta päästiin eteenpäin. Tomi olikin jo odottanut tilaisuutta ottaa tällainen haaste vastaan, ja hän oli miettinyt taktiikan millä tavalla 15-20% lasku tullaan alas jos pito on huono. Tätä pääsimmekin käytännössä testaamaan, sillä yhtäjaksoinen lasku runsaasta 1000 metristä 750 metriin oli yksi pitkä suora alamäki, jonka lopussa 180 asteen mutka. Päästyämme siihen kohtaan tietä, josta näimme pitkän ja jyrkän alamäen alkavan, Tomi testasi ensin hitaassa (noin 10 km/h) vauhdissa jarrutusmatkan ja ABS -automatiikan puuttua peliin auto pysähtyi parin-kolmen metrin jarrutusmatkalla. Koska kelistä johtuen pito oli varsin heikko, alamäki mentiin sitten kävelyvauhtia todella varovasti alas ja hyvinhän siitä selvittiin. Loppumatkasta tie Göstlingiin olikin sitten jo pidoltaan parempi koska suolaus oli alkanut vaikuttamaan.
(Saimme sunnuntaina lukea Itävallan uutisista, että  Xaver-myrsky pyyhkäisi myös Itävallan yli aiheuttaen mm. ketjukolarin A1 -Autobaanalla -33 henkilöautoa ja 6 rekka-autoa osallisena- sekä ison joulukuusen kaatumisen Salzburgissa).

Varovasti ajellen pääsimme kuitenkin ensimmäiseen kohteeseemme, eli  Mariazelliin. Siellä kauniit varta vasten markkinoita varten rakennetut puiset kojut rinta rinnan tarjosivat ostettavaksi erilaisia joulukoristeita, käsitöitä, leivonnaisia, juustoja ja ennen kaikkea sisäistä lämmikettä punssin ja glögin muodossa.

Katukuvaa lumipyryisestä Mariazellin adventtikaupungista

Juustokojun myyjää ei pieni lumipyry haitannut

 

Seppä takoi ja valmista syntyi..

 

 

Pieni "kotipanimo" oli valinnut hienonvärisen julkisivun erottuakseen katukuvasta

 

Toinen etappimme oli Göstling ja Ybbstaler Solebad, jonne matkaa Mariazellistä on noin 45 kilometriä. Adventtimarkkinoiden tuiskun tuiverruksen jälkeen oli mukavaa pulahtaa altaaseen ja ennen kaikkea saunaan. Tällä kertaa saimme kokea kahdenlaista löylytystä. Ensin mäntysaunan rentoutuslöylytystä, jossa saunaemäntä laittoi mm. kolmen lauteilla maanneen vatsan päälle erikokoiset kuparikulhot ja heitettyään hyväntuoksuista vettä kiukaalle, hän hissukseen kiersi saunaa napautellen pieniä kumahduksia kuparikulhoista (joita oli sijoitettu näiden kolmen kulhon lisäksi muutama eri osiin saunan lauteita). Tämä rituaali saunassa jatkui siten, että hetken päästä hän otti tuulikellon, ja kiersi sen kanssa rauhallisesti ympäri saunaa kelloa herkästi heläytellen. Löylyt olivat lempeät ja kauniit äänet täydensivät tunnelman. 15 minuutin jälkeen oli rauhallinen ja levollinen olo.

Seuraavat löylyt olivatkin sitten jo ihan toista maata. 95 asteisen kristallisaunan tuoksulöylyt olivat napakkuudessaan vailla vertaa. Kahdesti monta kupillista vettä kiukaalle ja pyyheliinalla kuumaa ilmaa löylytettävien päälle.. Kuuman kyydin jälkeen maistui ulkoilmassa jäähdyttely makoiselta!

Saunottajatyttö tuli itsekin jäähylle ja jäi juttelemaan kanssamme ulkopenkille. Kuulemma juuri mäntysauna on hänen lempipaikkansa. Saimme myös hyviä vinkkejä lähialueen näkemisen arvoisista paikoista (ja myöhemmin pois lähtiessämme häneltä esitteen mukaan vietäväksi). Tässä varsin lähellä on Hochkarin ulkoilulliseen vapaa-ajanviettoon soveltuva alue, joka on noin 1800 metrin korkeudessa ja maisemat sen mukaiset. Siellä voi näin talvella hiihtää perinteistä latuhiihtoa, lasketella tai vaikkapa lumilautailla. Kesällä sieltä löytyy 157 kilometriä merkittyjä vaellusreittejä, joten tervetuloa kanssamme ulkoilemaan ja liikkumaan! Oheinen otos on Hochkarilta, joten maisemat näyttävät kyllä olevan patikoinnin arvoiset.

 

Tulevan viikon sääennuste lupaa lämpenemisen merkkejä, eli aurinkoista ja plusasteita on luvassa. Se tietää mukavia ulkoilukelejä sekä sulia ajoteitä, joita pitkin pääsee katsastamaan myös muiden kaupunkien joulumarkkinoita. Kiikarissa ovat jo Leoben, Linz, Salzburg, ...