Lunta satoi yhtäjaksoisesti maanantaiaamusta (25.11) tiistai-iltaan. Autokin oli saanut puolimetrisen lumipeitteen, joten matka Müncheniin alkoi lumitöillä.
Leevi ei runsaasta lumentulosta ollut järin innoissaan, toisin kuin me, jotka ihailimme valkoista ja valoisaa maisemaa. Vuoristoisen maiseman moni-ilmeisyys näyttäytyy eri sääolosuhteissa ja valaistuksissa aina uudella tavalla, tarjoten katsojalleen "tilataidetta" parhaimmillaan.
Suomesta palasimme kotiin tiistai-iltana 3.12., hieman ennen iltakymmentä. Koneemme saapui Müncheniin etuajassa, ja 336 kilometriä pitkä automatka alkoi noin kuuden aikoihin. Ajokeli oli kuiva ja lämpötila hieman pakkasen puolella, joten eteneminen Autobahnoilla oli vähäisestä liikenteestä johtuen ripeää (160 km/h) verrattuna Suomen talvirajoituksiin. Tuossakin vauhdissa ohisuhahtelijoita riitti, joten kuivalla asfaltilla oli hyvä päästellä.
Reittimme kulki mm. 22 tunnelin läpi, ja saavuttuamme Itävallan rajalle, ostimme ensitöiksemme joulukuun alussa myyntiin tullen vuoden 2014 vignetin, eli tietullitarran. Noin 50 kilometriä ennen St. Gallenia oli lumiraja ja samassa yhteydessä matkanopeutemme putosi noin 50 kilometriin tunnissa sekä kelistä, että kapoisesta ja paljon nousuja ja laskuja sisältäneestä tieosuudesta johtuen. Ilahtuneena nautimme maisemat ja havainnoimme tykkylumen peittämiä puita, lumisia talon kattoja sekä jouluvaloja talojen ikkunoissa. Metsän eläimiä oli myös liikkeellä. Näimme pupujussin joka kirmaili hetken automme valokeilassa, sekä tunnistamattomaksi jääneen kissan kokoisen karvaisen otuksen, joka sujahti pikavauhtia tien yli.
Itävaltalaiset suolaavat teitään ahkerasti ja hyvästä syystä, joten vaikka lunta teiden varsilla onkin, ovat tiet useimiten joko märkiä tai sohjoisia. Vain tasaisella alueella, eli lähinnä laaksoissa, on suolaamista vähennetty eikä hiekoituksesta ole ainakaan toistaiseksi näkynyt merkkiäkään. Sen sijaan vuoristoisilla tieosuuksilla on lumiketjujen käyttöä ilmaisevat liikennemerkit, jotka koskevat pääosin raskaampia ajoneuvoja.
St.Gallenin kotikatu oli poissa ollessamme saanut koristuksekseen herttaiset jouluvalot, joulukuusen sekä suihkulähteen ympärille kranssin elävine kynttilöineen.
Pääkadun talojen ikkunoihin on myös koristeltu joulukalenteri.
Leevi oli käyttäytynyt herrasmiehen lailla ollessaan Grubereilla hoidossa, ja koko perhettämme pyydettiin visiitille myöhemmin. Suomen-tuliaisiksi veimme heille pullon lakkalikööriä ja Fazerin joulusuklaata. Mielenkiinnolla odottelemme kommentteja näistä heille eksoottisista mauista.
Keskiviikkona oli tämän viikon Liezen -päivä, jolloin kävimme taas useammassa liikkeessä täydentämässä sekä ruoka- että muita varastojamme. Kauppareissulla ostoskoriin tarttui myös piimäpurkki ja tuorehiivaa. Piimä on nimeltään Buttermilch, eli voin kirnuamisen yhteydessä syntynyttä nestettä -siis kirnupiimää! Koska Suomesta mukana tulivat sekä siirapit että ruisrouheet, pyöräytti Heidi iltapuhteena saaristonlimpun. Maistui ihan niin kuin pitikin, vaikka vuoristossa ollaankin!
Perjantain itsenäisyyspäivää juhlistimme kynttilöin ja kuohujuomilla, kuten arvokkaaseen iltaan kuuluikin. Itsenäisyyspäivän ohjelman sijaan katsoimme kylläkin muutaman Master Chef Australia -jakson :)
JOULUA ODOTELLESSA..
Joulu- ja adventtimarkkinoita on liki jokaisessa suuremmassa kylässä ja kaupungissa. Lauantaina avasimme pelin ja ajoimme Mariazellin adventtimarkkinoille.
Ajosää ei ollut paras mahdollinen, sillä lunta tuiskusi ja tuulikin tuiversi melkoisella voimalla. Noustessamme runsaasta 500 metristä 1200 metriin merenpinnasta, luistonesto pääsi paikoin kunnolla hommiin jotta päästiin eteenpäin. Tomi olikin jo odottanut tilaisuutta ottaa tällainen haaste vastaan, ja hän oli miettinyt taktiikan millä tavalla 15-20% lasku tullaan alas jos pito on huono. Tätä pääsimmekin käytännössä testaamaan, sillä yhtäjaksoinen lasku runsaasta 1000 metristä 750 metriin oli yksi pitkä suora alamäki, jonka lopussa 180 asteen mutka. Päästyämme siihen kohtaan tietä, josta näimme pitkän ja jyrkän alamäen alkavan, Tomi testasi ensin hitaassa (noin 10 km/h) vauhdissa jarrutusmatkan ja ABS -automatiikan puuttua peliin auto pysähtyi parin-kolmen metrin jarrutusmatkalla. Koska kelistä johtuen pito oli varsin heikko, alamäki mentiin sitten kävelyvauhtia todella varovasti alas ja hyvinhän siitä selvittiin. Loppumatkasta tie Göstlingiin olikin sitten jo pidoltaan parempi koska suolaus oli alkanut vaikuttamaan.
(Saimme sunnuntaina lukea Itävallan uutisista, että Xaver-myrsky pyyhkäisi myös Itävallan yli aiheuttaen mm. ketjukolarin A1 -Autobaanalla -33 henkilöautoa ja 6 rekka-autoa osallisena- sekä ison joulukuusen kaatumisen Salzburgissa).
Varovasti ajellen pääsimme kuitenkin ensimmäiseen kohteeseemme, eli Mariazelliin. Siellä kauniit varta vasten markkinoita varten rakennetut puiset kojut rinta rinnan tarjosivat ostettavaksi erilaisia joulukoristeita, käsitöitä, leivonnaisia, juustoja ja ennen kaikkea sisäistä lämmikettä punssin ja glögin muodossa.
Katukuvaa lumipyryisestä Mariazellin adventtikaupungista
Juustokojun myyjää ei pieni lumipyry haitannut
Seppä takoi ja valmista syntyi..
Pieni "kotipanimo" oli valinnut hienonvärisen julkisivun erottuakseen katukuvasta
Toinen etappimme oli Göstling ja Ybbstaler Solebad, jonne matkaa Mariazellistä on noin 45 kilometriä. Adventtimarkkinoiden tuiskun tuiverruksen jälkeen oli mukavaa pulahtaa altaaseen ja ennen kaikkea saunaan. Tällä kertaa saimme kokea kahdenlaista löylytystä. Ensin mäntysaunan rentoutuslöylytystä, jossa saunaemäntä laittoi mm. kolmen lauteilla maanneen vatsan päälle erikokoiset kuparikulhot ja heitettyään hyväntuoksuista vettä kiukaalle, hän hissukseen kiersi saunaa napautellen pieniä kumahduksia kuparikulhoista (joita oli sijoitettu näiden kolmen kulhon lisäksi muutama eri osiin saunan lauteita). Tämä rituaali saunassa jatkui siten, että hetken päästä hän otti tuulikellon, ja kiersi sen kanssa rauhallisesti ympäri saunaa kelloa herkästi heläytellen. Löylyt olivat lempeät ja kauniit äänet täydensivät tunnelman. 15 minuutin jälkeen oli rauhallinen ja levollinen olo.
Seuraavat löylyt olivatkin sitten jo ihan toista maata. 95 asteisen kristallisaunan tuoksulöylyt olivat napakkuudessaan vailla vertaa. Kahdesti monta kupillista vettä kiukaalle ja pyyheliinalla kuumaa ilmaa löylytettävien päälle.. Kuuman kyydin jälkeen maistui ulkoilmassa jäähdyttely makoiselta!
Saunottajatyttö tuli itsekin jäähylle ja jäi juttelemaan kanssamme ulkopenkille. Kuulemma juuri mäntysauna on hänen lempipaikkansa. Saimme myös hyviä vinkkejä lähialueen näkemisen arvoisista paikoista (ja myöhemmin pois lähtiessämme häneltä esitteen mukaan vietäväksi). Tässä varsin lähellä on Hochkarin ulkoilulliseen vapaa-ajanviettoon soveltuva alue, joka on noin 1800 metrin korkeudessa ja maisemat sen mukaiset. Siellä voi näin talvella hiihtää perinteistä latuhiihtoa, lasketella tai vaikkapa lumilautailla. Kesällä sieltä löytyy 157 kilometriä merkittyjä vaellusreittejä, joten tervetuloa kanssamme ulkoilemaan ja liikkumaan! Oheinen otos on Hochkarilta, joten maisemat näyttävät kyllä olevan patikoinnin arvoiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti