Kaikista näistä löytyi eroja suomalaisiin vastaaviin palveluihin.
Päätimme molemmat uudistaa silmälasimme. Tomi oli jo aiemmin, vuonna 2012 Imstistä, Tirolista hankkinut hyväksi havaitsemansa aurinkolasit, mikä aikaan sai sen, ettemme lähteneet merta edemmäs kalaan. Toisin sanoen suuntasimme suoraan Pearle Optik -liikkeeseen, jolla oli jo Tomin asiakastiedot ja silmälasivahvuudet. Heidillä oli silmälääkärinsä resepti elokuulta (tosin suomeksi), minkä kanssa piti selvitä.
Steyrin liike valikoitui sattumalta, Lietzenissäkin kun olisi omansa ollut. Päätimme kuitenkin kauniina joulukuisena päivänä ajella hiukan kauemmas, ja Steyriin päädyimme. Palvelu oli nopeaa ja asiantuntevaa meidän kummankin kohdalla, ja Heidikin sai arvonsa selvitettyä paperistaan. Pearle on mielestämme kuin Suomen Instrumentarium, eli maanlaajuinen ketju, jossa on merkkikehyksiä -Heidilläkin nyt Voguet-, mutta kuitenkin kehyksissä inhimilliset hinnat ja hyvät alennukset. Heidi sai uuden asiakkaan etuna 20% alennuskupongin, mikä hyödynnettiin heti Tomin laseissa. Tämän lisäksi tuli toinen lahjakortti varsinaisesta ostoksesta. Tällä hankittiin Heidille aurinkolasit vahvuuksilla, samoin 20% alennuksella.
Toimitusajaksi luvattiin kaksi viikkoa, mutta lasit valmistuivat alle luvatun ajan, ja saimme ennen uutta vuotta ne nenillemme. Heidin aurinkolasit tilattiin silmälaseja noudettaessa, ja nekin ovat jo valmiina liikkeessä, eli vain noutoa vailla.
Summa summarum, kahdet silmälasit ja yhdet aurinkolasit vahvuuksilla kustansivat alennuksien kanssa yhteensä 420 euroa. Näillä näkee taas pitkään!
Hierojan käsittelyyn pääsi Heidi. Hän sai pukinkontista lahjakortin Göstlingin kylpylän yhteydessä toimivaan hoitolaan Emotion Life Center Göstlingiin Kutomisesta kipeät hartiat saivat kyytiä ennen uinti -ja saunomissessiota. Nuori riuska nainen otti vastaan ja ohjasi hoitohuoneeseen. Huomion kiinnitti heti katossa roikkuva, koko selän mittainen "grillivastus", jonka alle hoitopöydälle pyydettiin riisuuduttua käymään. Tyttö napsautti "grillin" päälle, ja niin lämpeni Heidin selkä mukavasti. Lämpö oli koko puolen tunnin ajan päällä, vasta vähän ennen loppua virta katkaistiin. Hierontapöytä erosi sillä, että kädet saivat roikkua vapaana alhaalla, käsitukia ei ollut. Muttei se ei oikeastaan haitannut ollenkaan.
Aikaisempiin kokemuksiin suomalaisilla hierontapöydillä itse käsittelyssä ei ollut eroja, ainoastaan lopputaputtelu tai läpsyttely -tai miksi sitä kutsutaankin- oli jätetty pois. Muuten olo oli ihan yhtä euforinen ja rento. Ilman muuta uudelleen hierojalle -vaikka sitten grillin alle- huolimatta siitä, että kyseisessä hoitolassa olisi mahdollista valita vaikka mitä ihanuuksia!
Lääkärin pakeillakin kävi Heidi, peräti kahdesti. Marraskuussa alkanut flunssa ei näyttänyt poistumisen merkkejä, vaan pikemminkin päinvastoin. Kivistävää korvaa ja tukkoista nenää näyttämään siis Herr Doktor Anton Harkampin vastaanotolle . Lääkäri pitää vastaanottoaan kotinsa yhteydessä olevalla klinikalla. Vastaanotolle on kotoamme tuskin kahta sataa metriä kävellen ja puiston kautta oikaisten. Klinikalla tehdään tutkimusten lisäksi myös pienempiä kirurgisia toimenpiteitä ja otetaan mm. laboratoriokokeita. Tilassa toimii myös "taloapteekki".
Kuvassa tohtori itse keskellä, vasemmalla sairaanhoitaja/farmaseutti ja oikealla vastaanottovirkailija.
Ensimmäinen huomiota kiinnittänyt asia oli tervehtiminen. Kaikkia vastaanotolla olevia ihmisiä tuli tervehtiä, niin sisään tullessa kuin lähtiessäkin. Mietityttämään jäi, mitenkähän suomalaisen terveyskeskuksen odotushuoneessa reagoitaisiin, jos sinne astuisi ja huikkaisi kaikille päivää. Taitaisivat ajatella, että hyvä, että tuli tarkistuttamaan lääkityksensä...
Vastaanottovirkailijalla oli kahvi kesken tiskin takana ja kahvileipä suussa, kun Heidi täytti Eurooppalaista sairausvakuutuslomakettaan. Jotenkin se kahvittelu näytti kuuluvan "kuvaan", eikä häirinnyt yhtään.
Ajanvarausta ei tarvittu, vaan asiakas ohjattiin odotushuoneeseen. Vauhdilla näytti potilaat kulkevan vastaanotolle ja sieltä pois, eli odotusaika ei ollut kuin yhden aikakauslehden verran, siitäkin kun suurin osa meni kuvia katsomalla!
Tohtori Harkamp kätteli lämpimästi potilaansa huoneessaan, ja kysyi, oletteko suomalainen. Kuullessaan, että todella näin asia on, hän totesi "todellako, minun ystäväni toimi pitkään Suomen konsulina". Kun jää oli murrettu, päästiinkin sitten itse vaivaan. Tutkimusten jälkeen tohtori meni takahuoneeseen ja toi särkylääkepaketin sekä nenäsumutepakkauksen. Kumpaankin hän kirjoitti kynällä, mikä on annostus. Ja selosti ohjeet samalla niitä kirjoittaessaan. Muttei siis reseptiä, ei kuittia, vain lämmin kädenpuristus ja hyvän päivän toivotukset. 11,90 maksoivat lääkkeet (lääkärikäynti kuului sairausvakuutukseen).
Pankkikortti ei käynyt tiskillä, vain käteinen. Siitä huolimatta Heidi sai kuitenkin mennä kotiin lääkkeineen, ja luvan palata maksamaan myöhemmin. Vastaanotto on kiinni iltapäivän (avoinna 8-12 ja 16.30-18.30), joten illan suussa velka saatiin kuitattua.
Valitettavasti näillä lääkkeillä taudin selkä ei taittunut, joten viikon kuluttua uudelleen samalla asialla. Ja samalla periaatteella mentiin, eli tutkimusten jälkeen takahuoneesta paketti antibioottia, johon kirjoitettiin 1x1, eli yksi tabletti päivässä. Ja lämpimän kättelyn jälkeen kassalle. Tällä kertaa Heidi oli muistanut, ettei kortti kelpaa, joten nyt oli vaadittavat hiukan runsas 5 euroa lääkkeistä matkassa mukana. Kuittia ei tarjottu eikä pyydetty tälläkään kertaa.
Helppo uskoa, että lääkäri on täällä nimensä mukainen "kotilääkäri", ihan kuten TV-sarjojen henkilöt, jotka tuntevat kaikki kyläläiset.
Näiden käyntien välillä törmäsimme päiväreippailulla tohtoriin vaimoineen. He olivat myös nauttimassa kauniista aurinkoisesta päivästä. Tohtori kätteli Heidin ja jutteli säästä (kysyi, minkälainen sää Suomessa on). Hän kertoi myös, että taitaa se talvi tänne St. Galleniinkin tulla, helmikuussa sitten, ja ihan vähäksi aikaa kymmenen pakkasasteen verran. Nähtäväksi jää, onko tohtori Harkamp yhtä hyvä sään ennustaja kuin lääkäri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti