Veljekset Roland ja Reinhard sekä isänsä Willi Muhr ovat siis vuokraisäntiämme.
Heidi on ystävystynyt Rolandin veljen, Reinhardin vaimon Gerlinden kanssa, ja kirjoittelee hänen kanssaan niin sähköpostitse kuin Facebookissakin. Kutsu kylään heille n. 100 kilometrin päähän Ala-Itävaltaan on jo saatu, päivämäärää vielä katsotaan kalentereista. Gerlindellä ja Reinhardilla on kaksi lasta, Maximilian ja Mariella.
Lähetimme lapsille Suomen-tuliaisina joululahjaksi Angry Birds -hahmon ja Muumimamman. Olivat kuulemma olleet täysosumia ja hittileluja!
(Muumimamma on kuvassa Mariellan alla). Lapset ovat valokuvissa yöasuissa, koska täällä on tapana avata joululahjat joulupäivän aamuna.
Keskiviikkona saimme viestin Gerlindeltä, että isä-Willi itse olisi St. Galleniin tulossa valvomaan autotallin oven korjausta, ja sitä varten Tominkin piti siirtää moottoripyörä pois korjauksen tieltä. Yhtäkkiä soi ovikello, ja oven takana seisoo vanhempi herrasmies jo riisumassa kenkiään. Willi halusi tulla tervehtimään meitä. Hän kävelee sisään ja istuutuu keittiön pöydän ääreen, kuin kotiinsa. Tomilla oli puhelinpalaveri menossa, joten Heidi jäi viihdyttämään vierasta. Tarjoiluista suomalainen Juhla-Mokka kelpasi, samoin kuin vohvelitkin. Keskustelun aiheena olivat niin Suomen sää kuin Itävallan maisematkin. Sanakirjaa tarvittiin vasta siinä vaiheessa, kun Willi kysyi, mitä eläimiä Suomessa metsästetään eniten...
Lähtiessään pois Willi vannotti, että kun olemme Gerlinden ja Reinhardin luokse menossa, pitää hänetkin kutsua samaan aikaan, jotta tapaamme jälleen.
Hauskana yksityiskohtana tuli tieto Gerlindeltä jälkikäteen, että Willi ei kuulemma koskaan juo kahvia!
Perjantai-iltana poikkesimme Heuringenstubeen, jossa oli valkoisen oluen ja valkoisen makkaran ilta asiaan kuuluvine musiikkeineen. Ravintolan isäntä, Helmut Angerer tervehti meitä huikkaamalla salin poikki:"Hallo, Finnland" !
Tomi sai eteensä illan nimikkoannoksen valkoista makkaraa ja brezeliä. Maistui kuulemma tosi hyvältä, ja vaalea olutkin oli erinomaisen hyvää. Weihenstephanin panimo on maailman vanhin, vuodelta 1040.
Heidi harmitteli myöhemmin, ettei tullut samaa annosta tilanneeksi, koska katumuksen ja mielihalun iskiessä oli makkara-annos jo loppuunmyyty. No, ensi kerralla sitten. Ja olihan se lettukeittokin hyvää. Nimittäin wieniläinen erikoisuus Frittatensuppe on lihalientä, kasviksia ja suikaleiksi leikattua räiskälettä sisältävä keitto.
Valkoisella teemalla mentiin koko viikonloppu, nimittäin talvi tuli sittenkin myös Itävaltaan. Lunta satoi lauantaina ja sunnuntaina, ja vuorten lisäksi myös laakso peittyi kokonaan lumeen. Lämpötila pysytteli nollan tienoilla, ehkä hiukan plussankin puolella. Säästä johtuen päätimme pysytellä kotikylässä viikonlopun, kun uutisissa kerrottiin lumisateen aiheuttavan liikennekaaoksia eri puolilla maata. Lauantain teemanamme oli itävaltalaiset ruoat, ja ruokalistalla oli valkosipulikeittoa sekä peurapataa. Tosin peuran liha piti korvata naudalla, koska emme olleet tilanneet peuraa etukäteen kaupan tiskille. Yhdessä kokattuja lopputuloksia kelpasi nautiskella.
Lumisateesta huolimatta tuli ulkoilmassa vietettyä hyvä tovi, kun sunnuntaina kävelimme Burg Gallensteinille.
Laakson vihreät niityt olivat saaneet valkoisen värin ja lunta satoi paikoin sakeastikin.
Kotimatkalla Tomia alkoi lapsettamaan ja hän päätti kokeilla lumipalloilmiötä käytännössä.
Kehittyy, kehittyy...
Alamäkeen on hyvä rullata
Valmis pallo joka kangettiin lopuksi pois keskeltä tietä. Syke 300 ja hirmuinen hiki!
Posket punoittaen ja jalat väsyneinä palasimme 1,5 tunnin retkeltä kotiin, jossa Leevi jo odottikin. Leevi jäi enemmän kuin mielellään kotimieheksi, hän kun ei sattuneesta syystä halua lumessa tarpoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti