Uimista, shoppailua ja karjalanpiirakoita

Menneellä viikolla tutustuimme Admontin kylässä olevaan uimahalliin. Itse halli oli pieni, sisältäen vain yhden uima-altaan, jossa vettä on syvimmillään 1.40 metriä. Poiketen Suomen altaista, tässä matala osa oli pitkällä sivulla, ja portaat olivat koko altaan mitalla. Veden lämpötila oli myös muutaman asteen korkeampi, mihin olemme Suomessa tottuneet.

Jos allasosasto olikin pikkuruinen, oli saunojille sitäkin runsaammin tilaa. Ja se sauna! Vihdoinkin saimme itse olla löylykauhan varressa. Täälläkin, kuten muissakin paikallisissa saunoissa oltiin niin miehet -kuin Heidi ainoana naisena- aatamin ja eevan asuissa. Mutta ehkä tuosta löylynheitosta johtuvista syistä muut saunojat eivät siellä kauaa viihtyneet!

Yksi iso tila on varattu vilvoitteluun eli rötköttelyyn saunan jälkeen, ja lepolasset olivatkin ahkerassa käytössä. Perinteisen suomalaissaunan lisäksi osastolta löytyi höyrysauna sekä infrapunasauna. Hinnoittelu oli myös varsin kukkaroystävällinen verrattuna kylpylöihin. Uiminen ja sauna maksoivat  6 euroa henkilöltä.

Perjantaina ajelimme Leobenin ostoskeskukseen joululahjaostoksille. 70 kilometrin päässä sijaitsevassa Leobenissa kävimme jo aiemmin syksyllä, jolloin aurinko lämmitti yli +20 asteen voimalla, ja joimme tuolloin leivoskahvit ulkona. Nyt tyydyimme patsastelemaan sisätiloissa ja nauttimaan Zu Drei Goldene Kugel -ravintolassa maittavat ateriat.

Ruokailun jälkeen Tomi otti mukavan asennon ja tilasi kupin kahvia. Heidin kierrellessä kaupoissa hän katsoi lataamaansa Vaarallinen Tehtävä II -elokuvaa läppäriltä. Hyvä työnjako!

Lauantaina suuntasimme Yläitävallan (Oberösterreich) puolelle Amstettenin kaupunkiin. Sen läpi ajoimme viikkoa aiemmin bussilla Wienin retkellämme, mutta emme ole aiemmin n. 70 kilometrin päässä olevaan 23 000 asukkaan kaupunkiin  tutustuneet, joten nyt oli korkea aika. Koska päivä oli sateinen, ajoimme suoraan keskellä kaupunkia sijaitsevan ostoskeskuksen parkkihalliin, ja ryhdyimme tutustumaan Amstetten City Shoppingiin. Siellä saimme hyvin aikamme kulumaan, kun ihmettelimme mm. komeita kala-altaita keskellä ostoskeskusta. Hämmästelimme, miten siistejä altaat olivat, ei roskia, ei ajelehtivia pulloja kalojen joukossa. Vain komeita vonkaleita, jotka saivat uida kaikessa rauhassa.

Amstetten ja sitä ympäröivät kylät ovat osa ns Yläitävallan Mostvierteliä, eli "mehuneljännestä". Muut kolme osaa ovat viinineljännes (Weinviertel), teollisuusneljännes (Industrieviertel) sekä metsäneljännes (Waldviertel).

Omena-ja päärynämehujen valmistuksesta saatiin viitteitä myös kauppakeskuksessa, jossa oli paikallisiin tuotteisiin keskittynyt maalaispuoti:

Sunnuntaina Heidi kävi Leevin kanssa kyläilemässä Ingeborg ja Karl Heinz Gruberin luona. Pariskunta on luvannut pitää huolta Leevistä, kun me matkustamme Suomen-visiitille tiistaina. Leevi otti heti keittiön haltuunsa, ja jääkaapista makkaraa saatuaan pisti pitkäkseen lattialle ja alkoi kuorsaamaan. Lienee selvää, ettei koiraherran viihtyvyyden puolesta tarvitse olla huolissaan.
Gruberit olivat selvästi kiinnostuneita myös Suomesta, ja meidän pitkästä matkastamme autolla ja moottoripyörällä tänne. Heillä oli karttakirja Suomen kohdalta valmiina auki. Heidi sai siitä näyttää paitsi Raision ja Helsingin, myös muut tärkeät koordinaatit, kuten Tunturi-Lapin ja Suomen korkeimman kohdan. Hämmästyneet olivat ilmeet, kun kuulivat, minkä kokoiset laivat matkaavat päivittäin Suomen ja Ruotsin välillä. Ymmärrettävää sinänsä, kun St. Gallenissa on asukkaita puolet Silja Europan ottamasta matkustajamäärästä!

Heidi kehui heille St.Gallenin keskeistä sijaintia ja ihasteli täältä olevan joka suuntaan lyhyet etäisyydet. Tähän Gruberit vastasivat, että heidän mielestään täältä on niin kovin pitkä matka kaikkialle, niinkuin Muncheniin, yli 300 kilometriä.. Kaikki on niin kovin suhteellista!

Kyläreissun jälkeen, sunnuntai-illan ratoksi ja Tomin pyynnöstä, Heidi pyöräytti pari pellillistä karjalanpiirakoita.

 

Ensilumi laskeutui St. Gallenin kylään tänään maanantaina. Lunta on satanut koko päivän, ja mielenkiintoista onkin nähdä, miten paljon maisema on valkealla kuorruttunut, kun palaamme tänne Suomen-matkan jälkeen takaisin tiistaina 3.12.

  

 

Iltakuudelta näytti jo tältä, joten nautinnolla katsomme lumen lisääntyvän tietoisina siitä, että tästedes lumityömme rajoittuvat vain auton harjaukseen.

 

 

 Tiistaina matkaamme Muncheniin, jossa yövymme, koska lentomme Munchenin kentältä lähtee aikaisin keskiviikkona. Turkuun on määrä saapua keskiviikkona klo 16.50. Kuusi päivää ja tiivis ohjelma odottaa meitä Suomessa.

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, auf Wiedersehen St. Gallen! Seuraava päivitys alppimaisemista tulee joulukuun puolella, jolloin adventti- ja joulumarkkina-aika on vilkkaimmillaan täällä.