Suomalaisena saattaisi kuvitella, että saunominen täällä olisi samanlaista kuin vaikkapa uimahallin saunassa. Sinne vaan lauteille -naiset omaansa ja miehet omalle puolelleen. Ja vettä kiukaalle heittää se, joka on löylynheittäjän paikalla. Vaan eipä niin ole täällä.
Meillä oli aiemmilta kesiltä kokemusta Tirolin suurimmasta kylpylästä, Aquadomesta, mutta sieltä vain allasosaston puolelta.
Tänne St. Galleniin kotiuduttuamme etsimme ensi töiksemme lähimmän kylpylän. Se löytyi vajaan 40 kilometrin päästä Göstling an der Ybbsin kunnasta, ja on nimeltään Ybbstaler Solebad
Saunaan, tottakai, halusimme, kun sellaistahan täällä ei ole asunnoissa vakiona. Yleisellä puolella -eli niille, jotka ovat lunastaneet vain uimalipun- on kolme allasta erilaisine poreineen. Kaksi altaista sisältää 1,5 % suolavettä, jolla on tunnetusti parantava vaikutus.
Mutta saunaan: Ilman ranneketta ei sisään saunapuolelle ole asiaa. Muttei siellä uimapukuakaan tarvita. Nimittäin sekä naiset että miehet ovat aatamin asussa ja vähän Eevankin. Ensimmäisellä kerralla olimme hiukan hämillämme, mutta kaikkeen tottuu!
Saunoja on mistä valita viisi erilaista: kristallisauna, (95 astetta), mäntysauna (90 astetta), ametistisauna (65 astetta), suolasauna (85 astetta) ja höyrysauna (48 astetta).
Kolme näistä saunoista sijaitsee pihalla, samoin kuin uima-allas.
Huomionarvoista on se, että lauteille ei saa nahka osua, eli myös jalkojen alle pitää pyyheliinan ylettyä. Itse ei saa löylykauhaan tarttua, vaan määrättyinä kellonaikoina tulee henkilökunnan edustaja, joka laittaa vettä kiukaalle (mahdollisesti myös aromia mukana), jonka jälkeen hän kiertää saunassa ja "tuulettaa" kepin varressa olevan ison lipun avulla kuumaa ilmaa ympäriinsä. Suolasaunassa on myös suola- ja hunajalöylyt, joissa sanan mukaisesti saa annoksen suolaa hierottavakseen ihoonsa ja hunajalöylytyksessä puolestaan kupillisen hunajaa. Täytyy sanoa, että hiukan hassulta näytti, kun parikymmentä höyryävää ja alastonta ihmistä hieroi saunan ulkopuolella itseensä hunajaa ja jonotti sitten ulkona oleviin suihkuihin. Mutta, kuten sanottu, silmä tottuu!
Osuimme sopivasti mäntysaunan löylytykseen ja täytyy sanoa, että hyvin saunaemäntä hoiti työnsä! Kehuimme hänelle istunnon loputtua, että vihdoin löysimme suomalaisten makua vastaavat löylyt! Tyttö oli silminnähden tyytyväinen saamiinsa ansaittuihin kehuihin!
Niin kuin aiemmin kerroimme, tervehdys, Gruß Gott, on tärkeä osa itävaltalaista kulttuuria. Niin myös saunassa. Kun saunaan tullaan, tervehditään siellä jo istuvia löylyttelijöitä!
Paitsi Göstlingin suolavesialtaisiin ja saunoihin, olemme tutustuneet myös Liezenin toisella puolella (Salzburgin suuntaan), Bad Mitterndorfissa sijaitsevaan Grimming -Thermeen., jonne on St.Gallenista matkaa n. 70 kilometriä. Ajomatka kannatti, kun auringonlaskuun saakka sai ihailla ulkoaltaista komeita vuorimaisemia.
Grimming-Thermeen oli myös saunamaailman yhteyteen tänä syksynä rakennettu Honka-rakenteen hirsisauna, joka vihitään tulevana talvisesonkina käyttöön. Taidamme olla siellä ensimmäisten joukossa hirsisaunan löylyjä testaamassa!
Linzin -matkallamme viime sunnuntaina poikkesimme Linzin alapuolella, Bad Hallin kylässä sijaitsevaan Eurothermeen.
Eurothermen kylpylä on kuin roomalaisesta tai kreikkalaisesta kylpylästä komeine pylväineen ja kaakelikuvioineen. Saunamaailmassa ei naku-uimaan päässyt muuten kuin 10 -asteisessa kylmäaltaassa. Pitihän se testata, kahdesti!
Kuvaavaa on, että paikalliset tulevat kylpylään kuin suomalaiset viettämään rantapäivää kesällä, koko päiväksi. Lippukassallakin kysytään, haluammeko päivälipun vai visiitin "vain" neljäksi tunniksi?
Kylpyläpäivä on nyt saanut ihan uuden merkityksen, kun on nähnyt perheitä eväskassien kanssa. Toisaalta ilman eväitä tuleville on kaikissa paikoissa erinomaiset ravintolapalvelut, joista saa herkkuja joka lähtöön ja jokaiselle kukkarolle. Grimming -Thermessä Heidi testasi smoothieta, johon tuli montaa erilaista hedelmää sekä kirnupiimää (!!). Sellaisen jälkeen jaksoi taas saunotella!
Ei täällä pelkästään suhteellisen hintavia kylpylöitä ole, vaan myös ihan "tavallisia" uimahalleja (sekä kesällä maauimaloita, kuten täällä St.Gallenissakin on). Lähimmän uimahallin löysimme Admontista, 20 kilometrin päästä. Sitä päätimme testata keskiviikkona, ja raporttia seuraa.
Tottumus on toinen luonto, suomalaisina olemme saunaan tykästyneitä, ja nyt alamme tottua "talon" tapoihin, joten näitä nautintoja saamme täällä jatkossa yllin kyllin!
Oho tulipas alaston totuus. Itse olen kokenut saunakulttuuria mm Hollanissa ja se oli myös elämys, mutta ei läheltäkään tätä "spatunnelmaa".
VastaaPoistaJoo ja kerroin tämän myös Börjelle…hienot kuvat ja ihanat uimalaitokset mutta ei hän oikein käsitä tätä meiän suomalaisten tunnetta.
VastaaPoista