Sankt Gallen on kunta, joka sijaitsee Steiermarkin osavaltiossa -keskellä Itävaltaa- ja kuuluu Liezenin piiriin. Asukkaita täällä on 1412 per 1.1.2013 (lokakuussa 2013 väkimäärä lisääntyi ainakin kahdella aikuisella ja yhdellä mäyräkoiralla!).
St.Gallen sijaitsee Steiermarkin Rautatien (tie, jolla on aikoinaan rautaa kuljetettu) ylängöllä, lähellä Yläitävallan (Oberösterreich) ja Niederösterreich (Alaitävallan) osavaltioiden rajoja.
Kunta on osa Gesäusen kansallispuistoa.
Antiikin aikaan St. Gallenin alue oli pelkkää erämaata. Vasta Admontin luostarin perustamisen aikaan, 11. vuosisadalla saatiin yhteys Pyhrnstrassen ja Ennsin (vesitie jokea pitkin) välille. Tuolloin St. Gallen nimettiin ”Uudeksi Metsäksi”, Silva Novaksi.
Gottfried Edler rakensi v.1152 Pyhän Galluksen (Heilige Gallus) kunniaksi kirkon, ja seurakunta mainitaan kootun v. 1160. Uuden liikenneväylän vuoksi perustettiin matkalaisia varten myös taverna St. Galleniin.
13. vuosisadan lopussa mainitaan St.Gallenissa olleen lääkäri Mestari Ulrichin vastaanotto, mikä osaltaan kertoo asukasmäärän massiivisesta kasvusta.
Vuonna 1278 rakennettu linnoitus (Burg Gallenstein) joka rakennettiin luostarin omaisuuden suojaksi, antaa osaltaan viitteitä alueen vauraudesta.
1500 luvulta lähtien St.Gallenin elinkeinoelämää hallitsi rautateollisuus. Raakarautaa tuotiin Eisenerzistä ja kuljetettiin Enns- ja Tonava –jokia pitkin edelleen jalostettavaksi.
1800 –luvun puolivälistä alkanut rautateollisuuden alamäki tarkoitti matkailualan nousukautta. Ensimmäinen St. Gallenin matkaopas mainitaan vuonna 1879, ja hän oli nimeltään Josef Rabl.
Uskontojen jakauma: roomalaiskatolisia 93,7%, ev.lut. 1,4%, muita uskontoja 4,0%, muut 0,9%
Nähtävyyksiä:
Burg Gallenstein, rakennettu 1278. Linnoituksessa järjestetään vuosittain elokuussa musiikkijuhlat, jotka kestävät useita päiviä. Linnoitukseen kävelee meiltä = kylältä n. puoli tuntia.
Pääalttari on punaista palamarmoria ja muistuttaa klassista tyylisuuntaa. Alttarikuva on vuodelta 1782 ja esittää Marian taivaaseen astumista. Alttarikuvan maalaaja on Martin Johann Schmidt
Sivualttarit on maalattu 1700 – luvun puolivälissä (Bartolomeo Altomonte)
Seinämaalaus ulkona, kirkon pitkällä sivulla kuvaa täysikokoista Christophorus –pyhimystä. Kuva on maalattu 1500-luvun ensimmäisellä kolmanneksella, samoin kuin Öljymäen näkymä vuonna 1530.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti