Steiermarkin härkä on varsin arvostettua lihakarjaa eikä syyttä, sillä viljavat niityt, raikkaat vuoristopurot ja laajat laidunalueet antavat karjalle arvoisensa elinolosuhteet taaten lihalle erinomaisen laadun.
Ja ne makkarat... bratwurstia, norminakkeja ja makkaroita on jos jonkinlaisia sortteja, eikä varmasti jauholla kyllästettyjä. Sitten on vielä niitä sydän- ja verisuonitautiliiton kauhistelemia Bernereitä, joissa makkaran sisällä on juustoa ja koko komeus on kääritty pekoniin!
Kuvassa minikokoinen versio Bernereistä, joita toisinaan tohdimme paistella pari kappaletta per nenä brunssille, joka yhdistää aamiaisen ja lounaan. Näitä vastaavia veijareita löytyy myös Suomesta.
Yhtenä iltana päätimme kokeilla, miten makkarapainotteinen iltapala toimii. Kuvassa Heidi paistelee muutaman minibratwurstin sekä -bernerin, ranskalaisten lämmitellessä sillä aikaa uunissa.
Rasvattomia tuotteita ei ole etenkään maitotuotteiden valikoimissa. Myös muut tuotteet ovat suhteellisen "täyttä tavaraa". Vähärasvaisuuteen on jossain määrin panostettu, ja 1,5 % on jugurtissa vähin rasvaprosentti mitä olemme löytäneet. Kasvisrasvaruokakermaa tai muita vastaavia on turha hakea kylmätiskistä. Tosin, ei niitä kyllä enää kaipaakaan! Leikkeleissä on ns. Fitness-tuotteita, sisältäen lähinnä keittokinkkua tai muuta vastaavaa.
Mielenkiintoinen havainto, jonka olemme jo aiempina kesinä tehneet on se, että vaikka ruoan raaka-aineet ovat varsin kaloripitoisia ja alkoholijuomat edullisia, ihmiset täällä ovat hoikkia eikä juopuneitakaan näy missään.
Olut- ja viinitarjoukset saavat kauppojen mainoslehdissä useimmiten oman sivunsa, joten kauppa varmasti käy ja kannattaa. Esimerkkinä hintatasosta se, että 20x0,5 ltr (hieman suomalaista keskiolutta vahvempaa) olutta maksaa tarjouksessa alle 14 euroa. Vaihtoehtoja tuohon hintaan on useita (Gösser, Zipfer, Ottagringer, jne.)
Myös hyvän viinin löytää helposti ruokapöytään alle 3 euron hinnalla, olipa se sitten punainen tai valkoinen. Viini- ja olutvalikoimat ovat myös laajoja ja tarjonta on näyttävästi kaupoissa esillä.
Juustot ovat erityisessä roolissa kauppojen valikoimissa, ja niistä löytyykin laaja valikoima jopa pienistäkin elintarvikeliikkeistä. Kuvan Inter SPAR -kaupassa (joka sijaitsee Leobenissa) näitä juustotiskejä oli useita.
Olemmekin ottaneet tavaksi pitää pientä "juustokäsivarastoa" kotona, jotta voi illalla hedelmien ja keksien kanssa niistä nauttia aina kun siltä tuntuu.
Kolmea tuotetta emme ole kuitenkaan kauppojen hyllyiltä löytäneet, vaikka niitä on hakemalla haettu. Nimittäin siirappia, HP-kastiketta ja lanttua. Sokerisortteja kyllä löytyy vanhanajan toppasokerista (se pyramidin mallinen) rintasokeriin ja kaikkeen siltä väliltä. Mutta tuttua tummaa ja juoksevaa siirappia ei. HP -kastike ei ilmeisesti ole tänne rantautunut, Tomin teorian mukaan ihan siitä syystä, ettei Itävallan herkkujen makuja tarvitse ko. maulla peittää. (Eräs teoriahan on se, että HP on kehitetty tuomaan englantilaiseen pubiruokaan edes jotain makua. Terkkuja vaan iki-ihanaan Lontooseen lähettelee Tomi :) Ja lanttu, se taitaa olla tullut alun perin Suomeen itärajan takaa?
Kauppaketjuja täällä on useita, SPAR:ista löytyy eri kokoisia versioita, vähän kuin K-kaupoista. Sitten on Merkur, Billa, Unimarkt, Zielpunkt, ja tietenkin Lidl. Täällä tarjouslehtisiä tipahtelee postilaatikkoon ihan kuin Suomessakin. Ja tarjouksissa on mistä valita, yleistä tuntuu olevan 1+1 ilmaiseksi -tarjous. Eli kaksi yhden hinnalla esimerkiksi pyykinpesujauhetta, huuhteluainetta tai tiskiainetta.
Oheinen kuva on napattu SPAR:in tarjouslehdestä.
Hintataso on kautta linjan selkeästi edullisempi, ainoastaan kananliha ja kananmunat ovat kalliimpia kuin Suomessa. Olemme päätyneet siihen johtopäätökseen, että täällä ei ole teollista broiler- ja munantuotantoa kuten Suomessa.
Leivät ovat pääsääntöisesti vehnästä, mutta kyllä ruista sisältävää leipääkin löytyy. Ei kuitenkaan hapanleipää, paitsi hapankorppuja (ihan oikeita Finncrispin nimellä), sekä Vaasan näkkileipiä, joten niitä ei onneksi Suomesta tarvitse tänne kantaa (toisin kuin lanttua ja siirappia).
Yksi itävaltalainen leivottu herkku kantaa nimeä Brezel, ja se toimii mainiona "suolapalana" ihan vain sellaisenaan. Pienet vuorisuolarakeet pinnassa antavat mukavan maun brezeliin, joka on saanut aikoinaan muotonsa ristityistä käsistä.
Toinen suosittu välipalaherkku on pienet savustetut ja kuivatut makkarat. Niitä löytyy joka kaupan valikoimasta ja meilläkin on autossa yksi "ensiapupussi" pitämään verensokerit kohdillaan.
Aina oppii uutta, niin myös kananmunankeitosta. Nimittäin aamiaismunia keitettäessä normi 4 minuuttia jätti munat todella raa´aksi. Tomi valisti Heidiä (muna opetti kanaa!), että täällä runsaan 500 metrin korkeudella merenpinnasta on ilmanpaine sen verran eri kuin alempana, että vesi kiehuu hieman alhaisemmassa lämpötilassa. Joten, minuutti lisää keittoaikaan ja avot, jo tuli hyvät lusikkamunat!
Heidi oli hiukan huolissaan löytyykö täältä tuorehiivaa. Jo vain löytyi, 42 gramman paketeista, Ottakringerin (olutmerkki) nimistä. Heidin matematiikalla oli hankalaa tehdä pullataikina, kun Suomessa puolen litran taikinaan tulee 1 paketti 50 gramman hiivaa. Paljonko nyt sitten tarvitaan maitoa, jauhoja ja sokeria, kun hiivaa on tuo 42 grammaa...
Voi, on täällä erittäin vähäsuolaista, mikä on tietenkin kansanterveydellisesti erinomainen asia (rasvaa ja suolaa yhdessä), mutta tämäkin tulee ottaa ruoanlaitossa ja leivonnassa huomioon, ellei sitä tiedä.
Ja seuraavaksi jauhot. Suomalaisiin puolikarkeisiin vehnäjauhoihin tottuneena Universal Mehl (yleisvehnäjauhot) ovat kuin Anni Helenan erikoisvehnäjauhoja. Eli pullasta tuli kyllä maultaan hyvää, mutta sitkosta ei ollut kuin nimeksi. Ensi kerralla kokeillaan karkeammasta jauhosortista. Niin, ja raesokeri on suomeksi käännettynä haulisokeria.
Ruisjauhoja on jo ostettu, joten seuraavaksi leivinliinan alle tehdään karjalanpiirakoita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti